Itsenäisyyspäivää ja pikkuista joulua

Rapiat 90 vuotta sitten maamme suuret miehet tuumasivat, että joskohan tämä kaksipäisen kotkan varjossa hyssyttely alkaisi pikkuhiljaa piisaamaan ja liityttäisiin omapäisten valtioiden joukkoon ja kurkataan mihin oma papu riittää... kiitokset heille siitä. Ja vielä suuremmat kiitokset niille suurille miehille ja naisille, jotka 70 vuotta sitten esittelivät härmäläistä vieraanvaraisuutta ja naapurisopua kutittelemalla itsepäistä ja turhan lähentelynhaluista itänaapuriamme kuulalla ja kylmällä kauhavalaisella.

Herraklubimme vietti yhdistettyä itsenäisyyspäivää/pikkujoulua Flanaganin penthousessa Hakakujan idyllisellä urbaanialueella syöden hienosti, sikaria tuprutellen ja kansallistuntoa nostavaa musiikkia kuunnellen. Luonnollisesti parhaat tekstiilit oltiin taas päälle kiskottu ja luotettavien havaintojen valossa näytti siltä, että ryhmän radikaalikin oli malttanut mielensä ja vaihtanut siniset housunsa paremmin takin kanssa sopiviin rässeihin.

Ruokapuolella pöytä oli koreampi kuin vanhapiika maatalousnäyttelyssä ja suolentäytettä oli siinä monenlaista, kuten jouluvärssyssä sanotaan.

Menu:

Alkumalja
- Marskin ryyppy

Alkuruoka
- Lohenmätimousse, hunajalla ja paahdetuilla pinjansiemenillä ehostettu paistettu vuohenjuusto
ja rucolasalaatti
- Ruisnepparit ja aurainen juusto

Pääruoka
- Viskissä ja mustapippurissa marinoitu naudanpaisti
- Savulohi
- Konjakissa kiehautetut luumut
- Pottuset

Välishampanja

Jälkieväs
- Puolukka-/karpalo kerroshyytelö ja valkosuklaa-vanilijavaahto
-Kaffia ja Marskihenkistä Sacherkakkua

Ruuista sen verran mainittakoon, että lohen pintasuolan määrästä päätellen kalan suolanneet Ähtärinrannan humppaveikot ovat rakastuneempia kuin uhmapelaaja bingoemäntään. Harvemmin sitä näkee savupönttöön menevää kalaa valkosenaan hienosta suolasta. Kaikesta epäluulosta ja etukäteisuskomuksista huolimatta nämä sydänliiton kiiltokuvapojat onnistuivat tehtävässään mainiosti, eikä kala ollut liian suolainen. Kyllä ne pirulaiset on suurenmoisia...kyllä ne osaa.
Sama kauhukaksikko hoiti myös jälkiruokapuolen, eikä luottamus mennyt lainkaan hukkaan. Jälkiruoka ja kakku olivat äärettömän maukkaita ja vei kielen ja mielen mennessään niin että sujahti! Ekstrakiitosta saa vielä kakkuun hienosti koristeltu Marskin merkki.