Oman kroppansa turmeleminen ja nöyryyttäminen tuntuu olevan nykypäivän ihmisen tapa hallita ainoata asiaa, johon hän pystyy vaikuttaa, eli itseään. Toiset tunkevat hakaneulaa poskeensa tai ruuveja nahkan alle ohimolleen, mutta minäpoika rankaisen säälimättömästi tuota keittiöpuolta. Vuoden toinen ja varmasti viimeinen ihmiskoe vie Muuramelaisen sinne, mihin sitä ei ole luotu, eli nauttimaan kauppojen "Ameerikan herkut" - hyllyn "elintarvikkeita" viideksi päiväksi.Koe menee seuraavasti: 30.2.-2.3.2012 minä ja syrjäytynyt viskisieppo ei saada työmaaruuan lisäksi syödä mitään, mitä ei löydy Prismojen ja Sittareiden Ameriikka - hyllyistä, poislukien Jenkkivalmispöperöiden blandaamiseen tarvittavia tuoretuotteita,
eli kananmunaa ja maitoa. Näiden lisäksi sallitaan yksi piipahdus McDonaldsissa joka tässä konkurssissa tuntuu oikeesti hyvältä jutulta!
Joka päivälle pitää syödä vähintään aamiainen sekä illallinen tai iltapala.
Testauksen alkuperäinen tarkoitus oli selvittää, millaista oloa tällaisen saastan käyttäminen polttoaineena saa aikaiseksi.
Pyrin myös luonnollisesti arvioimaan syömieni tuotosten makua. Ymmärrän, että arvioissa saattaa näkyä tietynlainen vieno asenteellisuus näitä tuotteita kohtaan, mutta mikäli maku miellyttää tippaakaan, niin tuon sen julki.
Arvostamaani ruuan ja sen maun luonnollisuutta en tietenkään tällä kertaa pysty arvioimaan, koska luonnollisuutta näissä on yhtä paljon kuin Cherin naamavärkissä.
Teksti on kirjoitettu reaaliajassa testin aikana, joten töppään sen nyt kokonaisuutena tähän kaikelle maailmalle varottavaksi esimerkiksi:
Päivä yksi:
Aamu:
Mökkiviikonloppu takana ja mieli on odottava kuin saatille päässeellä kylän häntäheikillä. Olo on hyvä ja pakkipuoli on kuin rauhallinen kuin diapamilla aamuteensä terästänyt laiskiainen. Aamupalalla nautiskelin puoli kulhollista maistuvaisia ja yltiöterveellisiä Lucky Charms muroja.
Murothan kuuluu useimpien lapsuuteen, mutta minun lapsuuteni riks-räks-pokseihin ei takuulla kuulunut vaahtokarkit.Onko se nyt kumma jos mukulat on hyperaktiivisia kuin sinappia pakoputkeensa ruutannut murmeli jos heille aamulla tarjotaan sokerilla ja maissisiirapilla sotkettuja kauranappeja joiden joukossa on sokerista ja maissisiirapista prässättyjä E102:n, E110:n, E133:n ja E129:n värisiä kuivia kakkaroita?
Makupuolihan näissä oli kuin sen saattaa odottaakin olevan. Ihan syötäviä siihen asti kunnes hammas haukkaa riemukkaan väristä sokeripallukkaa.
Sen jälkeen alkaakin pitkä ja tuskallinen matka kohti tyhjän kulhon autuutta.
Tunne ruokailun jälkeen on yllättävänkin normaali. Kropassa jyllää tieto, että jotain apetta on kauhottu ja vatsassa on täytettä. Puolen tunnin päästä syönnistä iskee närästys päälle. Tuntuu kuin vatsahapot yrittäisi ulkoistaa syödyt raksut paidan rinnuksille.
Pakkausseloste onkin kuin lukisi kynsilakkapurkkia. Ei kai se haittaa vaikka käytetyt väriaineet ovatkin yhtä lukuunottamatta atsovärejä, jotka ymmärrettiin myrkyiksi suomessa jo 1970 luvulla. Pääasia, että vaahtikset on mukavan pirteen värisiä ja hei! Onhan pussiin ahdettu niin paljon teollisia vitamiineja, että näitä kun popsit niin ei tarvii kuopan reunalla papin aamenta laulaa! Nyt isit ja äidit ihan oikeesti: Älkää syöttäkö tätä sontaa pilteillenne, ellei ne oo tehnyt jotain oikein tosi pahaa! Nää murot ei oo leikin asia...
Iltapäivä:
Iltapäiväteellä sipaisin puolikkaan pop tartin kylmänä ilman teetä. Suu kävi, liiterin seinään naulattu sateen raiskaama tikkataulu maistui ja olo oli tyhjä kuin katulaulajan rahapussi. Olo alkaa olla äärimmäisen väsynyt ja vatsa alkaa huomata, että sen pään menoksi on jotain sanoinkuvaamatonta suunnitteilla.
Ilta:
Päivällisen pyhää virkaa hoiti Macaroni and mild white cheddar. On se vaan veikeää kun saa laittaa ruokaa...keittää makaryynit, heittää joukkoon vähän voita, maitoa ja pussillinen makustusainetta, jonka pitäisi luoda illuusio juuston mausta. "Ruuan" tuoksu muistutti ihan oikeaa cheddaria mutta voi vellikellot sentään sitä makua! Jos jokin maistuu lapiomiehen kainalolta niin se on muuten tämä!
Ihmettelen oikeasti tätä valmisruokien laatua. Asiakaskuntaa on valitettavasti kuin Keskisen ilmaisilla kahvitarjoiluilla ja markkinoita riittää kuin pimeälle pirtulle, mutta maku ja laatu laahaa aivan pohjalla. Karmeeta kuraa.Iltaa väritti muutenkin aivan sietämätön nälkä. Ravintoahan näissä sotkuista on yhtä vaikea löytää kuin markan lanttia laihian kirkon kolehtihaavista, joten kroppa huutaa evästä!
Pahimpaan nälkään vetäsin Quakerin het'pikaa valmiin vaahterasiirapilla ja ruskeella sokurilla maustetun kaurapuuron. Tein oikeen herrasväen evästä ja mikrotin puuron maidon kera. Varsin makeeta sotkuahan tämä oli, mutta ei pahaa. Kyllähän tämän söi.
Nälkäähän se ei toki vienyt, joten ei auttanut kuin mennä nälän viereen nukkumaan.
Päivä kaksi:
Aamu:
Tuntemukset ovat yllättävän hyvät. Ei väsytä mitenkään tavallista enemmän ja olo on muutenkin kaikinpuolin hyvä.
Aamupalaksi sipaisin veteen keitetyn sokerikaurapuuron ja tämä olikin eri juttu kuin eilinen.Eilinen puuro oli ihan syötävää tavaraa maitoon tehtynä, mutta veteen blandattuna tämä oli kuin keskitysleirin kuristushuoneen innovatiivinen kidutuskeino.
Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen vaan puuron kaveriksi haukkasin puolikkaan pop tartin...Ei se päivä tästä ainakaan paremmaksi muutu.
Iltapäivä:
Illan ruuaksi hain sittarin ameriikkahyllystä lisää sapuskoitavaa, koska ylimakea kaurapuuro ei houkuttanut illalliseksi tippaakaan.
Siinä se ajatus marinarakastiketta ja pintopapuja sekoittaessa eiliseen makaroonimössöön sitten iski! Ajatus siitä, että tämä on hölömöin kokeilu, mitä olen kuunaan testannut!
Tämän viikon kärsimysnäytelmällä kun ei ole mitään tutkimusarvoa, eikä mitään muutakaan järkevää perustetta! Tämä on sama kun testattais millainen olo tulee kun vetää viikon pelkkää vaahtokarkkia ja atamonia. Tässä on kaikki lähtökohdat niin päin Myllymäen pirtin peräkammaria, että ei voi kuin kiroilla! Puupää kun on niin kesken ei tietenkään voi jättää, mutta jos nyt voisin jotain tehdä toisin, niin tämä hullutus jäisi tekemättä!
Illalla paistelin vielä american style pancakeja ja lotrasin joukkoon pannukakkusiirappia. Pannukakut maistuivat siltään vettyneiltä riisikakuilta, mutta siirapin kanssa ne maistu vettyneiltä riisikakuilta ja siirapilta.
Päivä kolme:
Aamu:
Tuntemukset tähän mennessä on ollu yllättävänkin mietoja. Jatkuvaa närästystä, vatsa on kuin räyhähengillä täytetty ilmapallo ja "ruuan" jälkeen väsyttää tolkuttomasti. Muuten meillä on varsin kivaa! Aamupalaksi taas sitä helevatan puuroa ja iltapäivällä yksi pop tart, niin johan se saa kiukkumutterin kiristymään niin ettei jengat riitä. Iltapäivällä suuta napsutti vielä Snyderin hunaja-sipuli-sinappi keksinmurut, jotka tässä tunnekuohussa maistui ihan mukavilta.
Iltasella käytin peliin kuuluvan McDonalds kortin ja iltapalaa toimitti hampurilaisateria ja sen kylkeen juotu Cherry Dr. Pepper.
Muistan lapsuudesta, että Dr. Pepperin mainoksessa laulettiin "toiset tykkää, toiset ei..." Kyllä ne jotka tykkää, kuuluu monen reikelin taakse ja lääkityksen piiriin kuonokoppa turvan edessä. Karmeeta myrkkyä!
Päivä neljä:Taas sitä prrrkln puuroa pop tartin kera! Eikö tämä jo lopu? No ei tosiaankaan. Huomiseksi on vielä puuropussukka odottamassa. Kunhan perjantai-ilta koittaa niin elimistön etanolipohjaisen huuhtelun jälkeen alan lepyttelemään ruuankäsittelylaitteistoani kaikella sillä, mitä nyt muutaman päivän aikana ei ole voinut käyttää!
Mikäli tästä viikosta olisi ollut jollain lailla hyötyä edes jollekin jollain tapaa niin tämä saattaisi olla sen arvoista, mutta tästä ei tosiaan ole hyötyä kellekään!!!
Iltapalan säälittävää korviketta hoiti toinen paketti makaroonia ja juustoa. Tällä kertaa sotku oli hiukkasen eri väristä ja uskomatonta, mutta totta: makuaistini ja elimistöni on tässä muutaman päivän aikana luovuttanut ja hylännyt toiveet kaikesta maistuvasta ja aidosta, joten tämä maistui ihan oikeasti hyvältä! Juuston maku oli kuin hevosen satulan alle viikoksi unohtunut suolakurkku, mutta sekin maistui erehdyttävästi syömäkelpoiselta materialta...pelottaa...
Päivä viisi:
Aamulla toiveet oli korkealla kuin Kotikumpulaisella uhmapelaajalla vinttikoirakisoissa. Enää yhet aamupuurot huiviin, iltapäivällä suklaakeksilöitä ja tää turhuuden rovio on tässä! Kai tälle helevatan älynväläyksellekin voi hekotella joskus sitten kun hautaan pääsee, mutta kyllä tämä niin ääliömäinen ralli on ollut, että ei ihmiskunta toista muista! Normaalisti viikko kulkee kuin rasvatuilla siivillä, mutta nyt se mateli kuin taksijono kylmänä helmikuun yönä. Ilon kaste silmäkulmassa oli kuitenkin vaihtuva pelon ja epätoivon alhoon, kun aamun valonsäteet paljastivat muistin sopukoista jotain, joka olisi saanut jäädä uinumaan iäksi...Tein eilen illalla
jääkaappiin hyytymään Jell-O:n..."Viinirypäleen" makuisen hyytelön joka näytti siltä kuin se oltais lähetetty kuun pimeältä puolen valloittamaan maa! Violetti kuin herkänpojan päiväuni ja hyllyvä kuin tanssivat siskokset esiintymislavalla. Ja se maku!! En edes kuvaile, mutta vetoan nyt kaikkeen älylliseen maan päällä: Älkää kokeilko! Tuhottava tavattaessa...Iltapäivällä ajellessani kohti Ähtärin ihmemaata söin vielä ameriikan hyllystä löytyneitä suklaakeksejä, joiden avulla löin naulan tämän hölmöilyn arkkuun. Typerää oli, enkä halua
kokea tätä enää koskaan.
Johtopäätös:
Ei tää viikko oloon vaikuttanut niin karmealla tavalla kuin alunperin ajattelin, mutta se alkuperäinen ajatushan olikin erittäin kehno. Tämä kun ei todellakaan käynyt mittauksena mihinkään. "Ruokana" näitä sotkuja ei oikeen osaa ajatella, mutta eihän näistä varsinaisia ruokia edes yrittäny olla ko nuo makaryynit ja juustot. Kaikki muu oli vaan höpettä. Hirveen makusia ne silti oli melkeen kaikki, joten menkää mieluummin kiusaamaan vaikka vesikauhuista irtodobermannia kuin lähestytte näitä hyllyjä...
Kauhugallerian top 5:
1. Jell-O
2. Lucky Charms
3. Dr. Pepper Cherry
4. Pop Tarts
5. Macaroni and mild white cheddar
