Itsenäisyyspäivää ja pikkuista joulua

Rapiat 90 vuotta sitten maamme suuret miehet tuumasivat, että joskohan tämä kaksipäisen kotkan varjossa hyssyttely alkaisi pikkuhiljaa piisaamaan ja liityttäisiin omapäisten valtioiden joukkoon ja kurkataan mihin oma papu riittää... kiitokset heille siitä. Ja vielä suuremmat kiitokset niille suurille miehille ja naisille, jotka 70 vuotta sitten esittelivät härmäläistä vieraanvaraisuutta ja naapurisopua kutittelemalla itsepäistä ja turhan lähentelynhaluista itänaapuriamme kuulalla ja kylmällä kauhavalaisella.

Herraklubimme vietti yhdistettyä itsenäisyyspäivää/pikkujoulua Flanaganin penthousessa Hakakujan idyllisellä urbaanialueella syöden hienosti, sikaria tuprutellen ja kansallistuntoa nostavaa musiikkia kuunnellen. Luonnollisesti parhaat tekstiilit oltiin taas päälle kiskottu ja luotettavien havaintojen valossa näytti siltä, että ryhmän radikaalikin oli malttanut mielensä ja vaihtanut siniset housunsa paremmin takin kanssa sopiviin rässeihin.

Ruokapuolella pöytä oli koreampi kuin vanhapiika maatalousnäyttelyssä ja suolentäytettä oli siinä monenlaista, kuten jouluvärssyssä sanotaan.

Menu:

Alkumalja
- Marskin ryyppy

Alkuruoka
- Lohenmätimousse, hunajalla ja paahdetuilla pinjansiemenillä ehostettu paistettu vuohenjuusto
ja rucolasalaatti
- Ruisnepparit ja aurainen juusto

Pääruoka
- Viskissä ja mustapippurissa marinoitu naudanpaisti
- Savulohi
- Konjakissa kiehautetut luumut
- Pottuset

Välishampanja

Jälkieväs
- Puolukka-/karpalo kerroshyytelö ja valkosuklaa-vanilijavaahto
-Kaffia ja Marskihenkistä Sacherkakkua

Ruuista sen verran mainittakoon, että lohen pintasuolan määrästä päätellen kalan suolanneet Ähtärinrannan humppaveikot ovat rakastuneempia kuin uhmapelaaja bingoemäntään. Harvemmin sitä näkee savupönttöön menevää kalaa valkosenaan hienosta suolasta. Kaikesta epäluulosta ja etukäteisuskomuksista huolimatta nämä sydänliiton kiiltokuvapojat onnistuivat tehtävässään mainiosti, eikä kala ollut liian suolainen. Kyllä ne pirulaiset on suurenmoisia...kyllä ne osaa.
Sama kauhukaksikko hoiti myös jälkiruokapuolen, eikä luottamus mennyt lainkaan hukkaan. Jälkiruoka ja kakku olivat äärettömän maukkaita ja vei kielen ja mielen mennessään niin että sujahti! Ekstrakiitosta saa vielä kakkuun hienosti koristeltu Marskin merkki.

Ei nähdä nälkää lauantaina

Eräs tärkeä viisaudenjyvänen, minkä tuohipuntti toi lapsuudenkodistaan mukanaan on se, että lauantaisaunan jälkeen pitää olla tarjolla paljon kaikkia herkullisia naposteltavia. Ei sitä jaksa saunanraikkaana napakymppiä katsella, ellei tarjolla ole hyvää evästä!

Näitä perinteitä kunnioittaen tuli laitettua jos jonkinlaista pikku nutustettavaa lautasen reunalle ja tuloshan on monipuolisempi kuin tahti alokkaiden marssilla. Osittain turvauduin kaupan valmiisiin tuotteisiin, mutta sallittakoon se tällä kertaa.

Salaatti koostui romaine-salladesta, kirsikkatommootista, kurkusta ja herneksen versoista. Salaatti näön vuoksi lautasen reunalle ja sitten siirrytään pääasiaan! Naudanlihapullat saivat nauttia morttelissa jauhetun jeeran ja chimichurri-seoksen hellästä syleilystä ja voikilon ihmeitä tekevästä voimasta. Kanansuikaleiset tekivät sinunkaupat Zoisen suolasekotteen kanssa joka valmistetaan laittamalla atlantin merisuolaa, jeeransiemeniä, kuivattua chiliä ja chipotlea mortteliin ja sitten vaan survotaan kuin äkänen mummo nisutaikinaa. Kun kanat ovat kypsiä, joukkoon löpsäytetään reilusti Buffalo wings-soosia tai jotain muuta käypästä kanansiipisoossia.

Salaatin, kanojen ja lihaympyröiden seuraksi rehellistä uunimakkaraa, kaupan juurespihviä ja kevätkäärylestä ja juustokuutioita. Kurkkua kostutin Hartwallin gourmet tummalla ruokaoluella joka sopi tehtäväänsä kuin vessapaperinpätkä kalossin pohjaan.

Kyllä näiden eväiden avulla malttaa rötkähtää soffanperälle lauantai-illan laatuohjelmistoa seuraamaan.

Evästä ilmasta

Masentavan maanantain iloksi männäviikolla ajattelin kokkailla jotain pikkusen maitoperunoita kurmeempaa.Syksyisiä vetten siipiveikkoja oli vielä nauttimassa pakastimen järjestämästä horroksesta, joten niistähän sitä oli luontevaa jotain vatsalaukun täytettä sekotella.
Pienen pähkäilyn ja arpomisen jälkeen päädyn laittamaan kermassa haudutettua tavia ja yrttilanttuja. Valurautapohjaisen solariumin jälkeen nämä yrteillä, suolalla ja pippurilla maustetut Repe Sorsan Ähtärin serkut menivät uunin mietoon lämpöön miettimään tekosiaan pariksi tunniks. Uunin jälkeen odottikin yö jääkaapissa ja lihojen poisto luurangosta. Lihat kuullotetun sipulin toveriksi kattilaan ja päälle lihojen paistoliemi. Hetken aikaa kiehuttuaan mukaan töpättiin vielä kermaa ja annettiin keitoksen rauhottua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Hauduttelun ja ikuisuudelta tuntuneen kattilan vieressä kuolaamisen jälkeen ruoka maistui kuin polttoaine Flanaganin Cadillacille.
Tavihan on varsin mukavan makunen lintu, mutta on se surkeeta, ettei yhestä siivekkäästä taho saaha ruokaa riittävästi edes hiirenloukkuun.

Myöhäiseksi jälkiruuaksi Muuramen hiivanäppi veisteli pecanpähkinäpiirakan niin mahollisimman Amerikkalaisella reseptillä, että meinas hampaat tippua suusta Jämsässä asti! Pohja on perus murohuttua, mutta täyte on niin sokerista sorttia, että voi veljet, veljenpojat ja niiden perhetuttavat! Hannun ja Kertun noidan piparkakkutalokin maistuis hapankaalilta tämän jälkeen! Täytteeseen kun piti löträtä pari desiä vaahterasiirappia ja saman verran sokrua ja kaikkee muuta kivaa ja ajatuksia herättävää...Siinä vaiheessa kun völjyyn olisi pitänyt nakata vielä vanilijasokeri niin tuumasin, että nyt alkaa mennä jo naurettavaks ja korvasin sen ihan perus vanilijalla ja hyvää tuli silläkin!

Isänpäivä uunilohi

Männä pyhänä tuli laitettua lohta pöytään. 'Lindin' kauppias oli käynyt oikein Norjanmerellä asti ongella ja repinyt paatillisen särvintä kyytiin. Sen verran hyvännäköinen kimpale oli, että ajattelin ensimmäistä kertaa valmistaa lohesta evään. Mitään elämää suurempaa en alkanut väsäämään, kun kuntokin vaillinainen edellisyön haukottelun seurauksena. Valmistelut alkoivat jo lauantaina suolauksen merkeissä. Suolat niskaan: päälle, alle, sivuille, väliin, joka paikkaan ja yöksi jemmaan jääkaappiin.


Aamulla lätkäsin vuokaan. kermaa, mustapippuria ja ruohosipulia kylykeen. Uuniin folion kanssa 200ºC/30min. Eipä se muuta tarvinnutkaan. Kiikutin herkun porukoille ja kaupansa teki! Suolaus onnistui kyllä nappiin(normaalin ihmisen näkökulmasta). Eipä tuosta jäänyt oikein kaipaamaan mitään. Helppoa kuin ähtärinrantalaisten mollaaminen. Suosittelen :-)

Cocktail-tilaisuus

Siitähän kerkisikin olla jo aikaa, kun sikari-ilta oli. Nälkähän siinä tuli kuvia katellessa! Pidettiin Hakatalojen paremmalla Beverlyhills-puolella Cocktail-tilaisuus.


Värkättiin pieni muotoista purtavaa suklaaputouksineen. Dipattavaa oli jos jonkin sorttista: ananiasta, banaania, vaahtokarkkeja, mangoa... oli suolakeksiä, johon töpätty smetanaa ja heitetty kaviaarit joukkoon. Juoma puolta oli myös riittämiin. Siinä sitten nautittiin antimia hienostuneesti hyvässä seurassa, sikarin konjamiinin ja musiikkivideoiden kera. Lopuksi lähdettiin paikalliseen tanssiravintolaan pelkäämään, että joku tulee hakee tanssimaan....

Sikari-ilta

Paljon on vettä virranut saunanrannassa siitä kun viimeksi tänne on tarinoitu. Tämä ei millään muotoa johdu siitä, ettäkö vaaleanpunainen sika olisi levännyt läävässään ja taputellut mahaansa vaan pelkästä ajan puutteesta.

Syksyn kohokohta vietettiin 16.10 Herra Fiusarin residenssissä Ähtärin Siltakujalla, kun iltaa vietettiin sikarien, sapuskan, saunan ja samppakaljan voimalla. Nämä neljä ässää nivoutuivat toisiaan täydentäväksi saumattomaksi kokonaisuudeksi, josta ei puuttunut kuin klubitakkiin sonnustautunut tanssiva karhu!

Kyllähän oli taas Siltakujan väki ihmeissään, kun tummaan pukuun sonnustautuneita herroja alkoi ilmestyä kulmille. Ovat varmaan kuullut puhuttavan Jetseteistä, mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun Siltakujalaiset näkivät. Vaikka vaatetus oli silmiin pistävän sivistynyttä, pyrkivät eräät osallistujat varastamaan shown verhoutumalla sinisiin housuihin ja mustaan takkiin, eikä eräille riittänyt edes tämä, vaan vaatteiden vaihdon yhteydessä yksi arkipäivän Tommy Hilfiger paljasti ryhdikkäästi lököttävät pitkät kalsarinsa...

Illan aikana saunottiin ja syötiin ja maisteltiin sikareita. Pitipä sitä toisten päästä todistamaan pöhölöyttäänkin ja poikkesivat yön pikkutunneilla ouluveden aalloilla hieman esittelemässä sammakkomiehen taitojaankin. Tämä toki sen jälkeen kun parin sentin jää oltiin rikottu laiturin päästä...

Ruuaksi päätimme ottaa kaikkea pientä kivaa, mitä olisi hauska evästää ja mitä ei olla juuri aiemmin kokeiltu. Lämmin lihapuoli keskittyi riistalintuihin, joita savusteltiin ja paisteltiin. Kalapuolella vatsa sai alivuokralaisen pariloidusta puna-affenesta, joka haki itsetuntoa tuoreesta chilistä. Ruokahan maistui kuin porilainen ja coca - cola sille kuuluisimmalle Kotikumpulaiselle ja herrain herkkuja oli niin paljon, että toinen jälkiruoka jäi kokonaan laittamatta. Jälkiruokapuolelta on mainittava Ähtärinrannan Iso-Antin ja Rannanjärven valmistama lakka-valkosuklaapiirakka, joka näytti paloiteltuna niin raakasti kinkkupitsalta, ettei syömisestä meinannut tulla ajoittain muuta kuin vedet silmiin ja pullanmuruja poskionteloihin. Ulkoisesta habituksestaan huolimatta piirakka oli varsin maukasta ja luotettavaksi väitetyn perimätiedon mukaan Flanagan otti neljä palaa soroppinsa kanssa.

Meny

Alkutuulahduksia haettiin sikarilla

• Punch Petit-Coronation
• 116 mm 4 ½ in, Ring 40
  

Ruuvaksi

• Tuulihatut
• kaviaari-smetana
• valkosipulisimpukka
• jamón serrano-koskenlaskija
• Kuskus-oliivi-chili salaatti
• Savustettua heinäsorsaa
• Pariloitua kyyhkynrintaa yrttipedillä
• Kaviaarilla täytettyjä viiriäisenmunia
  
• Shampanja + cocktail-tikut(rypäle-violettiemmentaali)
• Pariloitua puna-ahventa chilillä
  
• Pariloitua parsaa kerma-mandariini-basillika-punasipuli kastikkeella
• Olutta
  
• Valkosta ja punasta viintä
  

Jälkiruuvaksi:

• Romeo Y Julietta No.1
• 140 mm 5 ½ in, Ring 42
  
• Konjamiinia
• Kahvetta
• Lakka-valkosuklaapiirakkaa
  
• Hetelmiä
• Biljardia

Aikahan livahti nopeasti kuin kermajäätelön syönyt laktoositautinen puuceehen ja kukko oli kiekunut jo äänensä käheäksi ennenkuin ilta oli finaalissa. Tästä on hyvä jatkaa!

Hot Dog talkoot

Jyväskylän markkinoiden jälkimainingeissa kunnioitettiin Muuramen verkkoniemessä perinteistä kökkähenkeä järjestämällä Hot Dog talkoot. Talkooväen tehtävänä oli evästää Flanin ruotsista tuomat Bullensin nakit vihonviimoiseen pötkylään. Ahkeraa talkooväkeä kasattiinkin ympäri Keski-Suomea ja Etelä-Pohjanmaata ja pöydät pantiin notkumaan.

Vaaleanpunaisen sian hienot herrasmiehet laittoivat karderooppinsa kunnolla uusiksi ja hankkivat jokainen samanlaiset Slipoverit, kauluspaidat, vakosamettihousut ja harmaat taksimiehen kengät. Nyt on joka pojalla sitten sellaiset tekstiilit niskassa, että äiti voi sanoa, että " Nyt on niin siistit ja nätit vaatteet, että kehtaa poijakseen tunnustaa." Saunan raikkaana kelpasikin laittaa uudenkittanat pyhävaatteet päälle ja aloittaa ruuanlaitto hyvässä seurassa.
Oikarin perheen kauniimpi puolisko oli kokkaillut iltaa varten raikasta ja hyvää salaattia, herkullista hampputofua sekä aivan uskomattoman hyvää tuoreomenapiirakkaa!
Näiden herkkujen lisäksi grillailtiin hodareita, särvittiin juustoja ja viinejä ja pelailtiin lautaisia pelejä. Jälleen kerran kerran Kiksan ja Illun verbaalinen romuralli Aliaksessa sai pelikansan räkättämään kuin puolipöhölön nukketeatterissa.

Taannoin vaaleanpunainen sika tuumasi, mikä on sellainen keittiöväline, jota ilman ei voi itseään kutsua vakavasti otettavaksi keittiörotaksi? Vastaus oli päivänselvä...
- Suklaaputous! Sellainen oli siis välittömästi tilattava läntisestä naapurista ja testi oli suoritettava hodarien jälkiruuan kruunaajana. Laite oli komia ja sula suklaa valui laitteesta kuin rapa tielaitoksen työmiehen haalareista.

Illan vaihtuessa yöksi voitiinkin hyvillä mielin heiluttaa menneelle kesälle hyvästiksi ja virittäytyä tulevan talven kirpeiden pakkaspäivien eväsretkiin ja kuumien lihapatojen lämmittämiin juhlaillallisiin.

Ween maan wiljaa - markkinoiden satoa 2009

Ween maan wiljaa markkinat tuli ja meni männä viikonloppuna. Odotukset olivat korkealla, kuin teinipojalla ensitreffeillä ja osittain nämä markkinat täyttivätkin hiljaiset haaveet. Edellisvuoden tapaan kojua oli pystytetty vieriviereen ja reipas markkinahumu täytti syksyisen viikonlopun. Jollain lailla vain ihmetyttää se, että vaikka myyntikojua oli satamäärin, myyntivalikoimaa oli yllättävän vähänlaisesti. Tuntui, että 85% kojuista kauppasi valkosipulituotteita, sinappia, paistettuja muikkuja tai Latvialaista kilohailia. Eikö tosiaan Suomen luonto tarjoa mitään muuta? Yhdistyneen euroopan vuoksiko kalasäilykekin pitää hakea Baltiasta?

Toisin kuin Kauhajoen markkinoilla, täältä puuttui se jokin "yksi ylitse muiden" - juttu. Muikut oli toki varsin suunmyötäisiä ja hevosmakkara teki pollevainajalle kunniaa, mutta mitään naurisleivän kaltaista tajunnan poksauttajaa ei löytynyt.
Tilat toimi Jyväskylässä huomattavasti paremmin kuin Kauhajoella, mutta myyjät taisivat markkinoiden alla keskittyä enemmän Big Brotherin häätöäänestykseen, kuin myyntirepertuaarin kasaamiseen ja se on varsin sääli. Jos jokin asia markkinoilla pitää nostaa ylitse muiden, se oli katos, jossa wanhoihin kenttäharmaisiin pukeutuneet herrasmiehet möivät hernessoppaa, lättyjä ja nokipannusoroppia. Aivan mahtava ajatus! Tällaista lisää.

Odotukset markkinoiden suhteen täyttyi siinä mielessä, että sain markkinoilta valkosipuli- chilimurskan, joka jäi ostamatta Kauhajoelta. Muuten tarjonta jäi harmittamaan, kuin reikä upouusien mokkasiinien pohjassa.

Kauhajoen ruokamessut 2009

Jyväskylän ween maan wiljaa - ruokatapahtuma odottelee jo parin päivän kuluttua, emmekä ole vieläkään saaneet aikaiseksi arvioida Kauhajoen ruokamessuja, joita tanssittiin jo muutama viikko sitten.
Ruokaväen Ruisrock keräsi tuhansia tuohipuntteja ihmettelemään näytteilleasettajien toinen toistaan houkuttavampia tuotteita. Messupaikkana toimi idyllinen maatila peltoineen ja ulkorakennuksineen. Miljöö oli upea, mutta ruokamessupaikkana se ei valitettavasti aivan toimi. Monet näytteilleasettajat olivat pystyttäneet kojunsa johonkin aitannurkkaan ja kun porukkaa on kuin pikkuhousuja Dannyn lavalla, ei kulkemisesta ja kiertämisestä tule mitään. Sisätiloissa oli välillä täysin toivotonta päästä notkuvien maistiaispöytien äärelle, kun jono tiskille kiersi aittaa kuin huonosti organisoitu letkajenkka. Pari näytteilleasettajaa jäi sen vuoksi testaamatta, kun jonot olivat ulos asti niin pitkät, että nälkäseltä kaverilta loppuu kaloriat kesken jos niin kauan joutuu jonottamaan.
Alueen pienellä sisäpihalla olevat kojut jäivät niin ikään ikävästi messukarjan jalkoihin ja niidenkään pällistely ei täyttänyt minulla nautinnollisen toiminnan kriteerejä, mutta oli silti toimivampaa kuin sisätilojen kioskit. Toimivimmiksi osoittautui isoissa teltoissa olevat kojut. Myyntitiskit kiersivät nätisti telttojen seinustoja ja väenpaljous ei haitannut pätkääkään niin pahasti.

Herkuteltavia tuotteita oli joka makuun. Oli lihaa, kalaa, viljasta. Oli suolasta ja makiaa. Oli hyvää ja pahaa...oli kaikkee! Maukkaimpana jäi mieleen chili-valkosipulimurska, jota minä maistelin mutta onneton unohin sitten ostaa mukaan ja kannan tätä katkeruutta mukanani joka hetki kun hyvää piffiä grillaan tai syön oikeastaan ihan mitä tahansa. Oli se niin herkkua.
Kauhajoen leipurien naurisleipä vei myös kielen kitalakea myöten mennessään ja Körttipastilleja imeksiessä kaikki tehdyt ja tekemättömät synnit saivat sapiskaa.


Hiukan oudoksutti, että alueella oli vain ja ainoastaan yksi muikkukoju. Ja sekin potkaisi liikavarpaansa Kauhajoen kantoon esittelemällä öljykannua heti paistinpannun takana. Vaikka muikkujen paistamiseen jostain täysin irrationaalisesta syystä käytettäisiin öljyä, niin ei sitä ny Jumanplita sentään tarvii kaikelle kansalle esitellä!!!! Muikut oli tosi hyviä, mutta kyllä tommonen öljyn kanssa pelleily on syytä lopettaa jos alalla haluaa jatkaa.

Näiltä messuilta on hyvä jatkaa Jyväskylän vastaaviin ja katsoa mitä tuleva viikonloppu tuo tullessaan...

Mukana myös muutaman minuutin videoreportaasi reissusta.

Makkarapaneeli palailee pätkittäin

Kauhajoen ruokamessut synnyttivät tarpeen uuteen uljaaseen makkarapaneeliin. Vertailun kohteena toimivat messuilta hankitut Ilmajoen Makkaramestarien lihatuubit. Näiden lisäksi pannulla lepäilivät Lidlistä hätäistyksissä hankitut pikku-Bratukat.
Makkaramestarien valikoimista arvovaltaisen raadin tiukan syynin alle joutuivat aurajuustofursti, porofursti sekä hirvimakkara. Makkarat loimotettiin kypsiksi Flanaganin hakatalojen Beverly Hillsin sviitin pallogrillissä. Lidl-Bratukat kokivat kiirastulensa puolestaan uunin lämmössä.
Kuten jo monta kertaa aiemmin olemme joutuneet toteamaan, kyllä se nälkä on paras mauste. Tämän vuoksi makkarat maistuivat messuilla tarjotuttujen coctailtikkujen nenässä vallan erinomaisen hyviltä, mutta karu totuus paljastui pötsi täynnä Flanin ruokapöydässä...

• Hirvimakkara

Pettymys. Soijamakkaran lähisukulainen? Kuin pesusientä popsisi. Ehkä ryynärin hajuinen mutta ei makuinen...

• Porofursti

Jos poromakkara maistuu tältä, antaa Petterien vaan nelistää Lapin jänkhällä lamppu noukassa, mielummin kuin makkaramestarien makkarakoneessa. Ei valitettavasti toimi. Koostumus rakeinen ja kohtuullisen napakka. Rasvan määrästä voi todeta, että kyllä pukki porosensa loppuun asti ruoskii, ennenkuin teurastamolle päästää...

• Aurajuustofursti

Oikein harmittaa todeta, että tämä oli näistä paras. Makkara oli varsin hyvä ja koostumus toimiva, mutta aurajuusto oli kaikki käytetty nimeen. Itse makkaraan asti sitä ei ole piisannut.


Tarjonnasta kertoo paljon se, että Lidlin bratukka kiri keulille, vaikka sitä ei edes arvosteltu...
Ilmajoen makkaramestareilla on erinomaista potentiaalia, esim. palvattu heppasen liha on uskomattoman hyvää ja maukasta, mutta makkarat kaipaavat hiukkasen tuotekehittelyä. Erityistä kiitosta ko. tuottaja saa erinomaisesta asiakaspalvelusta myyntipisteellä.

PS. Onnittelut Koskelan gastronautille joka onnistui polttamaan ja räjäyttämään keitetyt kananmunat pohjaan...

La Grande Pinkki Possu Speciale

Italiastahan ei tuppaa tulemaan mieleen, kuin makarooni, rasvaiset kammat ja 80 euron t-paidat. Poikain kanssa tuumattiin silti tehdä gastronominen kielikurssi tähän Il Ducen saapasmaahan pitsasen avulla. Voihan sitä välillä töpätä rieskan päälle muutakin kuin lauantaimakkaran ja palaneen ylähuulen, joten tehtiimpä siis pitsa illan pikkunälkään ja kahteltiin Turhapurot siihen päälle. Ei silti, että nälkä olisi ollut.
Oli nimittäin sorsastuksen alotuspäivä ja saalistusretkellä valkoisen metsästäjän eväskassissa lepäsi Vaaleanpunaisen sian legendaariset sorsastuseväät, eli vanikkaa päällystettynä voilla ja jahtimakkarasiivuilla, jotka olivat kuin krapulaisen metsurin sahaamia ja komeudet oli kääritty mukavasti rapisevaan voipaperiin. Lisäksi luonnollisesti itikan käristeitä ja kaffia/teetä. Tätä samaa menyytä Zoise ja Flan ovat käyttäneet suurenmoisilla metsästysreissuillaan jo -90 luvun puolesta välistä. Tänä vuonna kiksakin kävi kokeilemassa tuuriaan metsästyskorttikokeessa ja varsin menestyksekkäästi, joten saimme uuden predatorin mukaan saalistusreissuillemme.

Mutta se niistä eväistä ja palataan operaatio italianlimppuun. Yksimielisyys pohjasta syntyi heti, elikkä peruspohja durumjauhoista, hiivasta, vedestä ja suolasta. Mutta täytteiden kanssa olikin sitten eri juttu, koska jokainen tahtoo ujuttaa ne omat juttunsa lättyyn mukaan. Pitsasta päätettiin siis tehdä La Grande Pinkki Possu Speciale.

Pitsan pinnalle löysivät lopulta mm. seuraavat täytteet:

• Jauheliha
• Kebab-liha
• Pepperonimakkara
• Kana
• Aura
• Chiliöljy
• Kapris
• Tonnikala
• Sipuli
• Tomaatti
• Ananas
• Jalapeno
• Paprika
• Oliivi
• Kidney pavut
  

Ahvenpannu

Taas kerran suunnattiin Ryötölle apajille. Ahvenia sattu koukkuun, mutta ei ihan niin runsaasti kuin aiemmilla kerroilla. Nyt päätettiin valmistaa saalis mahdollisemman konstailemattomasti: kalat nylettiin, suolattiin, pyöriteltiin korpuissa ja voipannulle tirisemään...

• ahvenia
• voi
  
• korppujauhoa+suola
• rukiista
  
• piimää
• kaljaa + rapakaljaa
  

Lampaanlihaympyröitä

Kesä alkaa pikkuhiljaa pakata kapsäkkiään ja on aika vaihtaa santasandaalit ja hävyttömän pienet uimahousut kumiteräkontioihin ja raappahousuihin. Syysmasennusta torjuakseen Muuramen Don Quiote tarttui kauhaan ja kävi taistoon ruuvan ihmeitätekevällä voimalla.

Sadonkorjuun aikaa kun ruvetaan elämään niin jotain kauteen sopivaahan on mukava laitella. Mannerheimintien lammaskeiju toi taannoin kilotolokulla herkullista lampaan lihaa, joten nyt on aika selvittää onko turkkiniekasta muuksikin kuin epämukaviksi aluskalsareiksi.
Lihamylly esille ja hetken veivaamisen tuloksena lampaan roipeliha oli muuttunut herkullisen näköiseksi lihapullataikinaksi. Joukkoon vain raakasti kynsilaukkaa, tuoretta persilijaa ja oreganoa sekä ripsaus perinteisiä pöytämausteita niin taikina oli valmis hengähtämään hetkisen. Taikinan lepäiltyä jääkaapissa höyryttelin kukkakaalia, parsakaalia ja sipulia. Kun kaalit olivat pehmeitä kuin männäpäiväinen suklaapatukka pyhätakin povitaskussa, koko komeus vuokaan ja joukkoon tuorejuustot, yrtit ja kermat. Sitten vain uunin lämpöön paistattelemaan. Maustuttuaan tovin pyöräyttelin lihaisesta taikinasta komeita lihaympyröitä, jotka pääsivät kirmaamaan voikilon kanssa paistinpannulle.

Mukava kastikkeen korvike atrialle syntyi hienoksi hakatusta sipulista, ruohosipulista, hunajasta, voikilosta ja pikku tippasesta hyvää kraanavettä.
Näiden eväiden jälkeen on taas energiaa kestää tulevan syksyn mukanaantuomat vitsaukset hymyssäsuin!

Arkistojen kätköjä

Laitoin piruuttani kuvahaun päälle kuusneloseen ja sieltähän löytyi vanhoja eväsiltamia. Nämä kuvat liittyvät kevääseen '08.

Zoisen kanssa väsättiin normi herkut kun nälkä kerran oli.. Jossain vaiheessa iski pakokauhu ruuan määrän suhteen ja päätettiin soittaa Kiksa hätiin. Onneksi Kiksalla oli Molz kyläilemässä. Pyydettiin pojat atrioimaan, mutta jäihän sitä evästä siltikin...

Evästyksen yhteydessä Kiksalle luovutettiin purkinavain juhlallisin menoin. Viiri ois ollu kans kyllä magee... ens kerralla sitten.

Power Big Meet '09 - Rillailua Ruottin Maalla

Satamasta pinkaisin suoraan Coop-markettiin. Satamasta markettiin keli oli kuin entisen ähtärinrantalaisen krakovanmakkara - vetinen... Mutta makkaratiskillä alkoi aurinko paistamaan! Ruotsi näyttäisi olevan Chorizo-makkaroiden luvattumaa, pelkästään vakuumiin pakattuja versioita oli niin paljon, että pitäisi ottaa viikko lomaa perehtyäkseen kunnolla tarjontaan. Aikatauluun vedoten päädyin makkarakokoelmaan. Sisältö:

• 3 x Chorizo
• 3 x juusto/pekoni
• 3 x valkosipuli/pippuri

Eihän sitä pelkällä makkaralla pärjää, joten laitoin sekaan hieman bakelssia ja paahdettua sipulia. Rilli tulille ja menoksi. Odotin chorizon makuja niin innokkaasti, että muut makkarat jäivät heikommalle huomiolle. Chorizo oli kyllä hyvää

• tulisuus hyvä
• koostumus hyvä/kohtalainen, ei niin tuhti kuin Suomen verrokki
• oli makkaran värinen

Kuvakollaasia:

Sinappia keskeltä korpea

Sain maistettavakseni Selänpohjan kotikutoista sinappia. Selänpohja on matkailukeskus Leivonmäen kansallispuistossa ja niin keskellä korpea, ettei luojakaan varmaan muista koko paikan olemassaoloa, ellei hoksaa kartasta tai netistä katsoa.
Testasin sinappia makkaran, lihan, leivän ja lasagnen kanssa ennenkuin tein lopullisen arvion.

On se aina yhtä liikuttava tunne, kun saa maistaa sinappia, jossa on kermaa muuallakin kuin valmistusaineisiin kirjotettuna. Maussa käydään kiivasta painia sinappijauheen ja kerman välillä ja makuhermoni seuraavat tätä kamppailua innoissaan. Tästä kenties johtuu, että sinapin maku on pehmeä kuin runopoika kesäniityllä ja sen vuoksi maistuu varmaan nuoremmillekin makkaran nakertajille.

Tämä sinappi ei ole niitä juttuja, joilla nelikymppiset aikamiespojat voivat hakea munissa asti tuntuvia suunpolttotrippeja tai respectiä vertaisiltaan, joiden mielestä musta turkulainen pilaa ruuan maun, ko "se on niin väkövää, notta ristuus jos sitä kielelles laitat nii huomennakaa et viel saa sanotuks!" Ei ollenkaan...eikä sen ole tarkoituskaan olla. Selänpohjan sinappi on enemmän letkeä seurustelusinappi, joka toimii tiukan paikan tullen vaikka astetta eksoottisempana dippisoosina.

Siirinpäivän evästä

"Siri siri sii, kuka täällä kesää odottaa?" Veisteli runoilija Uusikilponenkin kouluvuosinaan. Kun talven näivettämät janoiset härmäläiset tuhatmäärin valmistautuivat aukomaan sepalustaan ja kiiruhtivat jurrissa kalavesilleen, vaaleanpunaiset siat löivät juhannuskoivunsa porstuannurkkaan ja kävivät ideoimaan keskikesän festivaalin ruokapöytään särpimiä. Perinteisestihän juhannussäät muistuttavat lokakuun lopun vihmoisia kelejä, joten ulkoruokinta kiinnosti kuin juuttikankaiset pitkät kalsarit ja jotain hyvää oli sisällä siis kokkailtava.
Lihaksen savustaminen oli juttu, jota emme olleet aiemmin kokeillut, eli eipä siinä sitten muu auttanut, kuin savuloota tulille ja liha sinne haistelemaan uusia tuulia. Possunviletti siis suolattiin ja tumpattiin niin täyteen pippuria kun vaan pintaan mahtu, paistettiin lähes kypsäks uunissa leivinpaapperiin ja folioon kätkettynä ja sen jälkeen tunniksi ottamaan löylyjä savupönttöön.


Possun kaveriksi sopi herkullisesti makea konjakkinen mustaherukkasoossi ja juttuseuraa tarjosi kermasta vaikutteita imenyt naudanpaisti seuralaisineen.
Ei ole täyttä palturia, että juhannusyössä on taikaa.
Jonkinmoista taikuutta oli ilmassa, kun saimme Flanin maistamaan silliä! Silliksi valitsimme oikein leppoisan ja helposti haukattavan rapumarinoidun sillin ja ajattelimme, että tämä se vasta saa flaninkin sillihampaan vihlomaan. Mutta mutta...ei kelvannut sekään. Miehen ilme sillihaukun jälkeen oli kuin sähköpaimeneen pissineellä tarzanilla, eikä Ahdin anti kehuja kerännyt. Mutta ny on mies sillinsä syönyt.

Jälkiruuan jälkeen tasasimme äärimmilleen stimuloituja makuhermojamme herkullisella sikarilla ja konjamiinilasillisilla. Tämän jälkeen olikin hyvä rauhoittua katselemaan Turhapuron seikkailuja keskiyön auringon päivitellessä tämän katajaisen kansan edesottamuksia valoisassa yössä

Juhannusaaton menyyhän sisälsi seuraavat toistaan suussa sulavammat höppeet:

• Savustettu, pippurinen porsaan ulkofile
• Kermassa haudutettu naudanpaisti
• Konjakilla komennettu mustaherukkainen kastike
  
• Kermassa haudutettua ruusukaalia, parsakaalia ja sipulia
• Täytetyt herkkusienet pekonipalttoossaan
• Kahden juuston salaatti
  
• Uudet pottuset ja porkkanat voikilo toverinaan
• Silli
  
• Valkosipulisessa voisulassa uitetut grillatut ruisleivät
• Vanilijalla ja paseeratulla passionhedelmällä maustettu kermainen rahka ja kirsikkaliköörissä marinoidut lakat
• Kyytipojaksi itikan grillattua käristettä

Saalis ja saalistaja

Hanhilammen rannasta löyty nämä kaverit.


Kyllä kannatti munamankelilla 50km polkeekin!

Muikkuva

Kesäpäivänä on töiden jälkeen hauska haukata jotain pientä hiukopalaa. Tänään teki mieli syöpöttää jotain hyvää kalakunnan edustajaa, mutta tunnetusti muuratjärven Ahti-herra on niin natku jätkä noiden kalojensa suhteen, ettei se raaski luopua yhdestäkään eväkkäästään. Sen tosiasian varjolla oli siis järkevämpää suunnata Prisman kalatiskille ongittamaan. Tiskiltä tarttui haaviin nätti pieni paketti muikkuja, joten ei muutako pannu kuumaks, voikilo kyytiin ja ruisjauhossa pyöräytetyt muikut siihen rapsakoitumaan.
Siinä ruisjauhopussia etsiessä rupesin tuumailemaan, notta mitäs muuta sitä ruisjauhosta vois tehä, ko ei niihin suomuveikkoihin sitä mene kuin pikku töpsäys. Päätimpä sitten kokeilla tehä karjalanpiirakoita. Olihan niiden leipomisessa tietysti oma afäärinsä, mutta kyllä lopputulos vei mukanaan kaiken hien ja itkun ja hammaskalusten kiristelyn. Ulkonäöltään piirakat muistuttivat enemmän Gorbatshovin otsaläiskää, kuin perinteistä väinämöisen pikkuleipää. Mutta kuten olemme maininneet, ruuvan ulkonäkö ei ole pääasia Vaaleanpunaisessa siassa.
Loppujen lopuksi tiensä ruokalautaselle löysivät siis

• Uudet perunat + kuningas voi
  
• Paistetut muikut + silputtu ruohosipuli
• Sipulisilli
• Karjalanpiirakka

Missä leipät?!

Kukaan ei poistu ennen kuin leipät löytyy! Portit kiinni! Paikka siinä!

Alko yks ilta hiukoo. Onneks leipät löyty...

Pannulla paahdettua ranskista. Väliin pekonia, Jack Danielssia, Hot-salsaa, ketschuppia, sipulia(chili+fariinisokerissa paistettua). Sitten vaan yksinkertaisesti tunkee tavarat suuhun. Vanhempana sitä saa muistella, että sai edes nähdä tuollaisen....

Kansantanssituokio meinas unohtua:

Ja lisää makkaroita

Toiset menee kuuhun ja toiset Ruotsiin, lauloi jo Hector. Niimpä niin...toiset menee häämatkalle Karibialle ja toiset Heinolan lähiruokatorille ostamaan makkaraa. Minä kuulun niihin jälkimmäisiin.
Tosiaan tuli poikettua maanpäällisessä herkuttelijan paratiisissa ja investoitua Benjamin lihatorin makkaroihin.
Heinolan lähiruokatori tarjoaa sen tason tarpeita mahalaukun täyttöpuuhiin, että se pitäisi nimetä UNESCOn maailmanperintökohteeksi tältä istumalta.
Mutta asiaan...Arvosteltavat makkarat tuli syötyä niin fanaattisen gastronomisen hysterian vallassa, ettei niistä joutanut kuvia ottamaan, joten laitan tähän kuvan Flanista ja voipaketista:


Arvostelut:

Aurajuustogrillimakkara
Tämän jälkeen muut homesjuustomakkarat voi syöttää naapurin labradorinnoutajalle. Makkarassa on käytetty oikeasti aurajuustoa, muuallakin kuin nimessä. Pehmeän ja miedonmakuista makkaraa hallitsee aura ja se sopii juurikin tällaiselle herkulle.

Tulinen Grillimakkara
"Tulinen" termiä tulisi välttää makkaran nimessä, kuin "kaunotar"-sanaa kohublondin yhteydessä. Kaikki tietävät, että se on median luomaa häränjätöstä, ja niin tälläkin kertaa. Varsin maukas ja näpsäkkä makkarahan tämä toki on, mutta ei millään muotoa tulinen, eikä mielestäni edes erityisen mausteinen. Perinteinen mökkikrapulan aamiaismakkara.

Chorizo-raakamakkara
Raakamakkaroiden Olavi Virta. Kuninkaaksi syntynyt. Tästä makkarasta kerrotaan tarinoita iltanuotiolla junioreille vielä vuosisatojen kuluttua.

Amadeus-yrttimakkara
Jokin aika sitten arvioin Salarakas-makkaran, joka ei vakuuttanut millään lailla. Tämä Mozart saa juroimmankin rehupuntin tempasemaan pari maailmoja syleilevää aariaa. Yrtittien maut ovat lihan kanssa sopusoinnussa kuin ähtärinrannan veljekset kirkon jalkapuussa.

Ryynimakkara
Benjamin ryynimakkara on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Väri on kuin grillimakkaralla, maku kuin mustalla makkaralla ja nimi kuin ryynimakkaralla. Jos Herra Frankenstein olisi ollut lihamestari, hän olisi todennäköisesti keitellyt tällaisia iltapuhteekseen. Erittäin herkullinen ryynimakkara, jota kelpaa tarjota vaikka Venäjän tsaarille, jos sattuu pistäytymään.

Makkarapihvi
Makkarapihvit ovat siinä mielessä junttilihan outojalintuja, että kaikki niitä koittaa tehä, mutta kukaan ei osaa oikeesti tehä hyviä. Benjamin makkarapihvit ovat sentään maultaan hyvää keskitasoa, mutta jostain syystä näiden tuotteiden maustaminen on pelottavaampaa kuin mennä sepalus auki linnan juhliin. Näiden makkarapihvien kanssa ollaan sentään yritetty tehdä muutakin tuotekehitystä, kuin lyödä kilo kamaraa mankeliin ja siitä uuniin. Jotain tälle asialle pitäisi tehdä, että saataisiin edes jokin varteenotettava makkarapiffivaihtoehto lähikaupan hyllylle.

Ryötön ahvenainen

Sillä välin kun Zoise(pönde) veteli lonkkaa riippumatossaan maaseudulla, oltiin Kiksan kanssa kalassa. Ryötältä haettiin 92 ahventa ja yhen pienen lahnan(Lapinlahden Linnut muinoin viesteli tästä hauskan jutun, mutta jääköön nyt mainitsematta). Isommat lyötiin savustus pönttöön ja pienemmät nylettiin. Sen verran oli nälkästä porukkaa, että valmiista savukaloista ei kerinny saada kuvaa....


Nyljetyistä ahvenista tehtiin parsakaali-aurajuusto-ahven paistos. Luonnollisesti kermaa, ruohosipulia, mustaa pippuria ja suolaa sekaan. Toisena herkkuna väsättiin jo lähes legendaarinen ahvenkukko. Joku piru senkin söi jo ennen kuvauksia....

Aura-ahvenesta sentään löyty kuva!

Tervaksinen mallas-grilli-sisäpossu

Possun sisäpaistia sahasin pussiin marinaadit niskaan ja jääkaappiin yön yli.

• possun sisäpaisti tervapastirooli-täysmallasolut-paistettusipuli-marinaadi
• höysteenä paprikaa, kesäkurpitsaa, tomaatti-chili-pastaa

Possu grilliin loikoileman. Grillatessa töppäsin muutamaan pihviin Jack Daniels Steak House soosia. Tämän seurauksena huomasi vajauksen marinaadissa; nestemäinen savuaromi ois ollu kova juttu. Savuolut ois varmaan toiminut myös. Herkkuahan tämä näikin oli, huolimatta kaipauksesta savua kohtaan. Terva anto possulle mukavan sävytyksen... Pitää testata seuraavan kerran savuilla.

marinaadin laitoin pataan uuniin n. 423K ja pari tuntia. Suurustin hieman ja eikun pihvin viereen.

Sadepäivän särvintä

Mistä repiä riemua sadepäivään? Kieltämättä on ratkihauskaa kastella sukkansa takapihalla rikkinäisten reinojen vuoksi ja istahtaa jääkylmään ja märkään lepolasseen nauttimaan mallaspirtelöä, mutta nykypäivän helmasyntihän on se, ettei mikään riitä, ei sitten mikään! Mutta mutta... Hyvä sapuskahan saa sateisimmankin päivän vaikuttamaan hauskemmalta kuin vanhainkodin aitajuoksukilpailut, joten siinäpä ratkaisu! Alkuperäisenä aatteena oli tehdä hallittu siirtyminen johonkin Jyväskylän syöttölöistä, mutta lopulta sisäsyntyinen kitsaus voitti ja päätin rakennella jotain pientä ökköpökköä, mitä jääkaapin sisälmyksistä saa kyhättyä.

Menu:

• BBQ-pekonilla täytetyt mausteiset kanarullat
• Esihöyrytetyt, yrttiöljyllä maustetut uunilantut
• Pähkinäinen viskikastike
• Hunajassa paistetut sipulikuutiot

Pekonit sivelin hellästi Herra Jack Danielsin BBQ-kastikkeella ja rullasin kanaviletin kanssa näppäräksi kääryleeksi. Siipiveikkoja maustelin Zoisen omalla atlantin merisuola-pippuriseoksella, paprikalla ja juustokuminalla. Kanarullaset uuniseen ja se ol' sitte siinä. Lanttusten yrttiöljyn rakentelin oliiviöljystä, tuoreesta persilijasta, -rosmariinista, valkosipulista, sipulista sekä provencen yrteistä. Höyryttelin lanttuja kunnes ne oli napsakoita, kuin hätäisen miehen umpeloiset, sekoitin yrttiöljyseoksen völjyyn ja töppäsin uuniin. Kastikepohjan maustoin kuivatulla jalapenolla sekä mustalla pippurilla. Hetken pulpahdeltuaan töppäsin joukkoon vajaa yhden näkäräisen viskiä, murskattua pähkinäsekoitusta ja vajaa ruokalusikallisen sokeria.

Syönnnin jälkeen olo oli varsin tyytyväinen siitä, että jätin ravintelikokin ruuvat oottamaan seuraavaan sadepäivään...

Leipää ilman sirkushuveja

Virtuaalitrippi muistojen Syvään Etelään jatkui tänään leipäsen avulla, johon hain vauhtia Rautavaaran Tapsan jalanjäljiltä lapin rakovalkeilta . Kilpisjärvi style Po'Boy valmistui täll' viisiin: Valkosipulipatongin (tiedän, että lapin rieskakin olisi ollut hyvä idea, tai että valkosipulipatonki ei välttämättä ole kovin Lousiana style) väliin tekaistiin poronkäristyksestä, sipulista ja kynsilaukasta oikein jämäkkä ruskea soossi, johon töppäsin tippatappasen Jack Daniels bbq-kastiketta. Makua kutsuttiin antamaan siivu juustoa, lohmo sipulia ja löräys chili-soossia. Salaatiksi pötkylään laitoin pari palasta persilijaa ja karpaloita. Kastike saa olla sellaista, että se kostuttaa leipän mukavasti, mutta ei tursua käsiin.

Vapunseutu

Vappua vietettiin Muuramessa Ähtäriläisin menoin. Pöhölöt Ähtäristä saapuivat landelle pyhäpuku päällä aattoiltapäivänä. Tehokkaan kauppareissun ja menypäätöksen jälkeen aloitettiin juhlanvietto sytyttämällä vappukokko pallogrilliin.
Vappuaaton menu:

• HK Pippurijuusto Kabanossi
• Bratwurst
• Tapolan Barrikadi-makkara (Parilla)
• Kabanossi Chorizo X.O.
• Curry-chili marinoitu kananpoijan viletti
• Pekoni herkkusieni, vuohenjuusto herkkusieni
• Grillattua voisulalla siveltyä maissia
• Erilaisia sillejä
• Erilaisia salaatteja
• Kuohujuomaa ja ruokajuomaa oman maun mukkaan

Aattoiltaa vietettiin ruokailun ja seurapelien merkeissä. Kiksan ja Illu-herran välinen yhteistyö Aliaksessa oli hauskempaa seurattavaa, kuin ilmavaivainen kääpiö Tokion metrossa.

Vappupäivä käynnistyi luonnon helmassa nautitulla vappupäivän brunssilla. Vaikka notkuva noutopöytä koostui edellisillan tähteistä, rääpiäispöytä oli koreampi, kuin keskiverto Setälän joulupöytä konsanaan.


Kun vappuillan aurinko painui Muuratjärven taa, aloitimme valmistamaan vappupäivän juhlapäivällistä. Ruuanlaiton jälkeen käytiin varpaanvälit kuuraamassa mäntysuovalla saunan lauteilla, laitettiin pyhävaatteet päälle, poksautettiin kuohusimat ja nautittiin maittava juhlaillallinen, joka koostui kolmesta toistaan tukevasta elementistä.



Vappuillan menu:

• Hunaja-chili-jalapenomarinoitu porsaanfile, jonka sisään oli kätketty valkosipulia, tuoretta chiliä ja jalapenoa
• Paistetut, valkosipulivoissa haudutetut etanat aurajuustosmetanahöysteellä
  
• Voileipäkakku
• Moccapannacotta
• Paahdettu rukiinen valkosipulileipä
• Kuohujuomaa

Illallinen maistui juhlakarjalle paremmin kuin se kuuluisa puuro hullulle, ja vatsat täyttyivät Tapsa Rautavaaran luodessa tunnelmaa lämpöiseen kevätiltaan.