Toiset menee kuuhun ja toiset Ruotsiin, lauloi jo Hector. Niimpä niin...toiset menee häämatkalle Karibialle ja toiset Heinolan lähiruokatorille ostamaan makkaraa. Minä kuulun niihin jälkimmäisiin.
Tosiaan tuli poikettua maanpäällisessä herkuttelijan paratiisissa ja investoitua Benjamin lihatorin makkaroihin.
Heinolan lähiruokatori tarjoaa sen tason tarpeita mahalaukun täyttöpuuhiin, että se pitäisi nimetä UNESCOn maailmanperintökohteeksi tältä istumalta.
Mutta asiaan...Arvosteltavat makkarat tuli syötyä niin fanaattisen gastronomisen hysterian vallassa, ettei niistä joutanut kuvia ottamaan, joten laitan tähän kuvan Flanista ja voipaketista:
Arvostelut:
Aurajuustogrillimakkara
Tämän jälkeen muut homesjuustomakkarat voi syöttää naapurin labradorinnoutajalle. Makkarassa on käytetty oikeasti aurajuustoa, muuallakin kuin nimessä. Pehmeän ja miedonmakuista makkaraa hallitsee aura ja se sopii juurikin tällaiselle herkulle.
Tulinen Grillimakkara
"Tulinen" termiä tulisi välttää makkaran nimessä, kuin "kaunotar"-sanaa kohublondin yhteydessä. Kaikki tietävät, että se on median luomaa häränjätöstä, ja niin tälläkin kertaa. Varsin maukas ja näpsäkkä makkarahan tämä toki on, mutta ei millään muotoa tulinen, eikä mielestäni edes erityisen mausteinen. Perinteinen mökkikrapulan aamiaismakkara.
Chorizo-raakamakkara
Raakamakkaroiden Olavi Virta. Kuninkaaksi syntynyt. Tästä makkarasta kerrotaan tarinoita iltanuotiolla junioreille vielä vuosisatojen kuluttua.
Amadeus-yrttimakkara
Jokin aika sitten arvioin Salarakas-makkaran, joka ei vakuuttanut millään lailla. Tämä Mozart saa juroimmankin rehupuntin tempasemaan pari maailmoja syleilevää aariaa. Yrtittien maut ovat lihan kanssa sopusoinnussa kuin ähtärinrannan veljekset kirkon jalkapuussa.
Ryynimakkara
Benjamin ryynimakkara on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Väri on kuin grillimakkaralla, maku kuin mustalla makkaralla ja nimi kuin ryynimakkaralla. Jos Herra Frankenstein olisi ollut lihamestari, hän olisi todennäköisesti keitellyt tällaisia iltapuhteekseen. Erittäin herkullinen ryynimakkara, jota kelpaa tarjota vaikka Venäjän tsaarille, jos sattuu pistäytymään.
Makkarapihvi
Makkarapihvit ovat siinä mielessä junttilihan outojalintuja, että kaikki niitä koittaa tehä, mutta kukaan ei osaa oikeesti tehä hyviä. Benjamin makkarapihvit ovat sentään maultaan hyvää keskitasoa, mutta jostain syystä näiden tuotteiden maustaminen on pelottavaampaa kuin mennä sepalus auki linnan juhliin. Näiden makkarapihvien kanssa ollaan sentään yritetty tehdä muutakin tuotekehitystä, kuin lyödä kilo kamaraa mankeliin ja siitä uuniin. Jotain tälle asialle pitäisi tehdä, että saataisiin edes jokin varteenotettava makkarapiffivaihtoehto lähikaupan hyllylle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi kuvitella, että pallogrilliä hymyilytti kun sai makkaraa paistaa. chorizo-raakamakkaraa pitää kyllä testata. jäikö paljon makkaroita vielä tiskille? tekis vielä lisää makkarapaneelia...
VastaaPoistaVoi voi...eihän tässä ees raapastu vielä pintaa. Raaka-ainetta piisaa vaikka useempaankin paneeliin.
VastaaPoistaJa ens kerralla maistellaan erilaisia kossuja;=))
VastaaPoistaMä sain muuten justiinsa postissa erilaisia lihanleikkuuveitsiä....
VastaaPoistaOnnea uusille veitsille! Ei muutako käyt hakee kaupasta niille jotain käyttöä...toi kossujen maistelu ei ole muuten mikään maaliman huonoin idea...
VastaaPoista