Kyllä tässä onkin ihmetelty kun sellainen perusreipas talvilentsu on kiertänyt minua kavahtaen kuin hevosmies työvoimatoimistoa. Lopulta se kuitenkin sitten minut saavutti ja eihän siinä auttanut kun painella nessupaketti kainalossa pahnoille...Väliaikaistahan kaikki on vain ja kyllä tämäkin tauti talttumaan saatiin, mutta voi poijat sitä valkoisen sipulin määrää, mitä syötiinkään! Kyllä siinä Dracula-herra ja muut Veriveljet teippaa wunderbaumia arkkunsa kattoon Transilvaniassa asti. Valkosipuli ja kuuma mustaherukkamehuhan ovat tunnetusti ne kaikkein parhaat flunssalääkkeet rommitotin ohella. Buranoita sun muita hokkuspokkuspillereitä ei oo tullu syötyä varman yli viiteen helmikuuhun ja syitähän ei tarvii kaukaa hakea: a) Ne ei toimi b) Apteekistahan ei haeta kuin steriiliä vettä c) Niiden mainokset saa aikaan halun rapsuttaa hypotalamusta pumpulipuikolla d) kaiken lisäksi ne on tylsän makusia.
Mutta asiaan! Puolenviikon räkänökkajooga maattiin kiltisti pedinpohjalla ja pöpöt saatiin nillistettyä kanveesiin, joten on aika palata ihmisten ilmoille ja tempasta kunnon tsatotriäänit terveen elon kunniaksi! Kurjuutta ollaan tässä koettu kuin Tuomis-Jampan balladeissa, joten ny on nautintojen aika.
Pitkään on mieltäni kiehtonut ajatus lihan ja jouluisen glogin kohtaamisesta ja nyt tuli sen aika. Näälämieheltä saatu korruptio-glögi toimi possunpalasen lapsivetenä sipulien, valkosipulien ja oreganokimpun kanssa vuorokauden verran jääkaapissa. Jouluisia makuja imeskellyt possunen paineli seuraavana päivänä uuniin ja löhösikin siellä pitkään kuin laiskanpulskee ruotiukko pyhäaamuna.
Possun lisäkkeenä toimi yksinkertainen kasvis"wokki" johon töppäsin sipulia, valkosipulia, porkkanaa, paprikaa, chiliä, munakoisoa ja kiinankaalia. Kasviksethan on jo siltään niin herkullisia, että niitä ei kannata paljo lähtee ees maustelee, mutta pikkusen kuivia yrttejä ja hyvää atlantin merisuolaa nakkasin joukkoon värikkääseen.
Kastikkeena toimi possuliemi elävöitettynä kourallisella tyrniä. Voi velikullat kun olikin muuten hyvä soossi! Täyteläinen possun paistoliemi ja siihen raikasta ja hapanta tyrniä ilahduttaa kuin Heikki Hietamies Joulupukin sijaisena.
Kai sitä ny jälkiruokakin täytyy touhuta ko on touhun alkuun päästy. Jostain syystä tuumasin, että hakisin kaupasta vanilijajäätelöä ja tekisin siihen kinuskikastikkeen päälle. Onneks sattu umpiluussa loistamaan muukin kuin luuvalo ja järjen vaimea ääni kehotti tekemään jätskin itse.
Jälkieväshän olikin sitten niin herkullista ja makiaa, että hammaspeikoltakin lähtee paikat hampahista. Kinuskisoossin heitin fingerporillisen mantelilikööriä joukkoon niin sehän nosteli sokeri-kermasotkua aivan uusiin sfääreihin.
Täytyy sanoo, että elämässä ei tarvii muuta kuin kunnon kotiruokaa ja kuivat kalsarit ja tällä kertaa hallussa oli molemmat!
