Evästä ilmasta

Masentavan maanantain iloksi männäviikolla ajattelin kokkailla jotain pikkusen maitoperunoita kurmeempaa.Syksyisiä vetten siipiveikkoja oli vielä nauttimassa pakastimen järjestämästä horroksesta, joten niistähän sitä oli luontevaa jotain vatsalaukun täytettä sekotella.
Pienen pähkäilyn ja arpomisen jälkeen päädyn laittamaan kermassa haudutettua tavia ja yrttilanttuja. Valurautapohjaisen solariumin jälkeen nämä yrteillä, suolalla ja pippurilla maustetut Repe Sorsan Ähtärin serkut menivät uunin mietoon lämpöön miettimään tekosiaan pariksi tunniks. Uunin jälkeen odottikin yö jääkaapissa ja lihojen poisto luurangosta. Lihat kuullotetun sipulin toveriksi kattilaan ja päälle lihojen paistoliemi. Hetken aikaa kiehuttuaan mukaan töpättiin vielä kermaa ja annettiin keitoksen rauhottua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Hauduttelun ja ikuisuudelta tuntuneen kattilan vieressä kuolaamisen jälkeen ruoka maistui kuin polttoaine Flanaganin Cadillacille.
Tavihan on varsin mukavan makunen lintu, mutta on se surkeeta, ettei yhestä siivekkäästä taho saaha ruokaa riittävästi edes hiirenloukkuun.

Myöhäiseksi jälkiruuaksi Muuramen hiivanäppi veisteli pecanpähkinäpiirakan niin mahollisimman Amerikkalaisella reseptillä, että meinas hampaat tippua suusta Jämsässä asti! Pohja on perus murohuttua, mutta täyte on niin sokerista sorttia, että voi veljet, veljenpojat ja niiden perhetuttavat! Hannun ja Kertun noidan piparkakkutalokin maistuis hapankaalilta tämän jälkeen! Täytteeseen kun piti löträtä pari desiä vaahterasiirappia ja saman verran sokrua ja kaikkee muuta kivaa ja ajatuksia herättävää...Siinä vaiheessa kun völjyyn olisi pitänyt nakata vielä vanilijasokeri niin tuumasin, että nyt alkaa mennä jo naurettavaks ja korvasin sen ihan perus vanilijalla ja hyvää tuli silläkin!