Toukokuun auringon käristäessä talven näivettämiä pohjosen piruparkoja iski Muuramen suunnalla taas vallan sielunsyrjää raastava nälkä. Ähtärin lapatossut käänsivät virsujensa käret kohti Keskistä-Suomea ja päättivät tulla juhlistamaan alkavaa suvea vanhanajan syömäilyjen merkeissä.
Säät helli evästäjiä kuin entinen mies naapurinflikan tyynyliinaa ja evästä nousi tiskiin kuin murrenkikkaresta keväthangen alta. Illan teemaa voisi kuvailla mukavan kesäiseksi ja herkulliseksi kattaukseksi jos jonkinlaista luojan luomaa körriäistä.
Menu:Alkuun
- Taskulämmin kurkkukeitto
- Lohicarpaccio
Pääksi
- Grillattua pippurinautaa parmesanjuustomajoneesilla
- Seesamöljyssä hätäsesti pyöräytetyt sipulit, valkosipulit ja paprikat
- Maissia
- Makkaroita
Jäleksi
- Päärynää, kaki-hedelmää, karamellisoituja taateleita
- Paseerattu passionhedelmä-hunaja-konjakki-kermakastike
Kevätauringon kiepsautettua syrjälleen, jatkoivat entiset ja nykyiset Ähtärin kellosilmät iltansa istumista ja vanhoja joutavuuksia kerraten sen sadannen kerran.
Seuraavana päivänä olikin juhlaan aihetta kun Kiksa ja Flanagan tarjosivat Muuramen pariskunnalle 1-vuotis hääpäivän juhlalounaan! Ai ai...kyllä ne jätkät tietää mikä saa ihmisen makunystyrät innostumaan kuin lukkarinrouvan runoillassa. Juhlapöytään katettiin useampia litroja kirnupiimää ja rehellistä hampparinväärää... ja ai että kun olikin eväs siinä paikallaan ja maku justiisa niinkö pitää! Juhlan kunniaksi laulettiin luonnollisesti "kodin kynttilät" ja kuunneltiin zorbakset, kuten tällaisen tilaisuuden henkeen eittämättä kuuluu.
Viikonlopun vakavammasta ja tieteellisemmästä osuudesta vastasi Kiksa, joka suolan kotimaisena sanansaattajana toimitti suola-makutestin viiden suolan kesken. Mutta tuomari turmio kertokoon itse siitä lisää.
