Huomasimpa, että taas on tovi mennyt edellisistä kirjoitteluista. Paljon on sapuskoja laiteltu ja kuvailtukin tässä välissä, mutta ei vaan ole saanut aikaiseks kirjoittaa niistä mitään. Aihetta kyllä olisi ollut ja paljon. Uusia kokeilujakin on tullut tehtyä paljon, kuten juustoja ja sen sellaista, mutta niistä lisää omassa jutussaan ja nyt takaisin pupu Tupunan hauleilla koristeltuun lihasmassaan. Tulipa siis loppiaisen kunniaksi napattua pakkasesta pitkäkoipi odottamaan rooliaan illallisen kunniavieraana. Loppiaisaattona laitoin lihat yrttiliemeen kypsymään ja noukkimaan makuja itseensä. Kun liha oli tosi kypsää ja irtosi luista helposti kuin hääpuvun housun huonosti ommeltu nappi laittelin lihat pataan ja siivilöin liemen. Pataan lihat ja siivilöity liemi ja ei kun odottelemaan loppiaispäivää.
Loppiaisen valjettua talttahammas uunipataan, vähän paistolientä, kermaa ja dijonia mukaan ja hautumaan. Pupunen sai hauduskella miedossa lämmössä tuntikausia ja lopulta odotus palkittiin ja jänön jalka aloitti matkansa kohti allekirjoittaneen makusteluaistimia. Pettymys oli suuri kuin levyraadissa hopialle jääneellä komeljanttarilla kun pupu maistui tylsältä kuin aapiskukko krapula-aamuna. Hätähän ei toki ollut tämännäkönen vaan lisää suolaa ja sinappia pataan ja pata pois uunista lieden päälle keittymään hieman kasaan. Pienen aikaa kun jaksoi vartoilla niin johan oli jänöjussissa jänöjussin maku!
Parin päivän perästä teki mieli uudestaan pupusta, joten ei auttanut kuin ottaa lisää pitkäkorvaa pakkasesta. Tällä kertaa elukasta tuli etnistä kuin Keskis-Vesan naismaku kun suola-mausteliemessä keitetty pupunen sai makua niskaansa paistinpannulla madeiran ja porkkanamehun hellässä syleilyssä. Täytyypi sanoa, että kyllä se jänövainaja kelpuutti tällaisetkin höppeet seuraksi!
Ruuasta en valitettavasti malttanut ottaa kuvia, mutta tässä on raaka-aineet roikkumassa varaston katosta...
