Poskivalssia

Vuosi 2015...Mitä sillon tapahtui? Oliko se vain yksi joutavanpäiväinen maan kierros auringon ympäri vai muistetaanko se jostain? Autojen romutuspalkkiota testattiin ja Yariksen hinta saatiin tuplattua ostohinnasta, trikoo venyi ja paukkui Gymnaestrada - voimistelutapahtumassa Helsingissä, Valio myrsky löi mökkiä pimeäksi ja puuta maata myöten ja ajankohtainen kakkonen lopetti puheenaiheiden antamisen mökkiytyneelle kansalle. En halua väittää millään tavalla, että nämä olisivat olleet vähäpätöisiä tapahtumia. Varmasti näitä on mukava muistella työmaan taukohuoneessa johtajan rouvan leipomaa lusikkaleipää narskuttaessa Gevalia - kahvin särpimenä. Se suurin somemyrsky tapahtui kuitenkin 13.2. kun Vaaleanpunainen sika julkaisi tähän mennessä viimeisen blogikirjoituksena. Kansa parahti ja Kannuksen pappilan vanha emäntä tiputti hätäpäissään rintarossin kaljavelliin.

Edellisestä tarinasta on siis kulunut lähes viisi vuotta ja nämä pitkät talvinokoset loppuivat nyt!

Sattuipa ostoskorin pohjalle taannoin täytettä, kun Highlandin tyttöjentukkaisen lehmän posket keikkuivat kassin pohjalla, kuin purukumi salsatanssijan housunpersauksessa. Kerrassaan upea raaka-aine, josta en vain ole aiemmin saanut valmistettua muuta, kuin räyskäleen joka tuntuu hampaissa uimahousun kuminauhalta. Nyt oikeat aseet mukaan töihin ja kohti ikimuistoista poskisuudelmaa.

Poskiliha ei ole tunnettua mureudestaan, vaan se on sitkeä kuin hienhaju aikamiespojan kulmapaidan kainalossa. Keskellä lihaa on myös kalvo, josta todennäköisesti käytetään merikelpoisten kumiveneiden materiaalina. Meinasin ensin leikellä kalvon pois, mutta liha olisi kenties näyttänyt toimenpiteen jälkeen samalta kuin telttakangas Bodomin järven rannalla helluntaiaamuna -60.

Ajattelin, että aika ja lämpö saa hoitaa. Suolat ja pippurit pintaan ja vakuumiin. Sous vide - vehkeet veteen ja vesi 83 asteiseksi ja ei kun heavy-lehmien suunsyrjät kylpemään.

Lihat saivat nautiskella lämpimästä vedestä noin 24 tuntia, ennen kuin ne revittiin ylös ja heitettiin kylmään talvi-ilmaan jäähtymään. Nälkä alkoi olla jo kova, kuin rusina hyvin paistuneen pullan pinnassa, joten lisukkeiden tekoon ja lihojen viimeistelyyn.

Pottuset tein Jamie Oliverin hyväksi havaitulla ohjeella, eli perunoita keitettiin sen verran, että pinta alkoi kypsyä ja sitten valutettiin kuiviksi. Uunivuokaan rasvaa ja potut sinne ja sitten vuokaa ravistettiin kuin kättä Ähtärinrannan kyläpäällikön viiskymppisissä. Tärkkelys sai irrota kököiksi perunan pinnalle tuomaan ihanaista rapeutta. Puolen tunnin päästä potut uunista ja vähän heilutellaan. Sitten käydäänkin kovakouraisiksi ja perunoita koputeltiin pottunuijalla, kuin sulhaspoikaa viikoksi venähtäneen lottokupongin palauttamisen jälkeen. Perunoiden sisältä turskahtaa lisää tavaraa vain rapsakoituaakseen uunissa vielä seuraavan about puolen tunnin aikana. Perunoiden kypsymisen aikana Kamadogrilli tulille ja kuumaa sen verran, että se antaa lämpöä auringollekin ja lihat hakemaan väriä ja tuntua.

Se olikin sitten siinä ja täytyy sanoa, että ei tuon mahtavampaa lihaa paljon voi olla! Mureaa ja pehmeää. Kaikki kalvot ja muut pelottavat sulivat, kuin autokauppiaan moraali tarjouspäivänä. Makuakin on pikkusen eri lailla, kuin Prisman kylmäaltaan brasilialaisessa sisäfileessä. Herättää vain kysymyksen, että miksi näitäkin ruhonosia saa metsästää, kuin kalaa työmaaruokalan lohisopasta. Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta sitähän meillä piisaa!