Sapuskata talven sydännä

Talven peikko heiluttelee häntäänsä ja pyrkii jähmettämään gastronomisen ilottelun koko Härmän maalta jäisen ikeensä alle. Muuramen Mannerheim käy kuitenkin soppakauha tanassa pakkaspirua torjumaan ja iskee lieden kuumaksi ja paistit pataan! Tämän kerran soppatykitykset johtuivat wanhan wäen vierailusta Muurameen katsomaan pärjääkö se Ähtärin untuvikko vielä omilla siivillään. Kotonahan on jo opetettu, että pitkämatkalaisille pitää aina olla ruoka valmiina kun tulee käymään ja varsinkin näille seniorikansalaisille, joiden eväsleivät on syöty jo Myllymäellä. Jotain maistuvaistahan oli siis loihdittava. Jotain puolikovaa umpeloista parempaa, mutta silti riittävän arkista. Tuumailun tuloksena menyystä muodostui seuraavanlainen:

• Tummassa oluessa haudutettu naudan paisti
• Savulammasta
• Hirven kieltä
• Valkosipulipottuset
• Yrttijuurekset
• Jälkiruuvaksi kaffia ja juustokakkua

Naudan paisti sai loikoskella oluessa, sipulissa, valkosipulissa ja muissa mausteissa vajaan vuorokauden, jonka jälkeen oli aika ottaa tuntumaa Herra Pannuun ja sen rusketusta tekevään voimaan. Tämän jälkeen kaveri uuniin ja lämpiämään. Parikymmentä minuuttia liian pitkään oli paisti uunissa, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa. Hirven vasan kieli pötpötteli pippuri-sipuli-valkosipuli-sinapinsiemen-laakerinlehti-persilja-lipstikka-liemessä rapiat kolmisen tuntia ja sitten vaan viipaleiksi ja ruisrievän päälle.

Ruoka maistui näille geriatrian mannekiineille kuin kamfertipat pulmupalan päällä ja vatsat tuli täyteen. Nyt voi äit'muorikin nukkua yönsä rauhassa, kun tietää ettei siellä ainakaan nälkään kuolla.

vps-pullaa ja medaljonkeja

Tällä kertaa linjasta poiketen valmistettiin eväät vailla tulikiven katkua ja chilit jätettiin suosiolla taka-alalle. Perinteiseen tapaan Kiksa, aisaparina vieraileva tähti Molz, kruunasi aterian jälkieväällä.

Alkupalan raaka-aineena Jäämerestä nostettu merilohi. Paksunahkainen pirulainen, mutta kyllä siitä siivut sai medaljongin muotoon suostuteltua. Päälle töpättiin hunaja-sipulia. Lisäkkeenä parilassa käytettyjä kesäkurpitsan viipaleita, rukola pedillä ja pinjan siemeniä kylykeen. Kastikkeena Tilli-kermaviili-sitruunapippurisotku. Tämä lämmin alkupala kumottiin tuttuuntapaan väli-shamphakaljalla.

Vaikka ateriasta ei nälkä jäänytkään, niin ei silti voida puhua pääruuvasta vaan ehkä paremminkin välipalasta. VPS esittelee...

Vaaleanpunaisensian nimikkopullat!

Ouhan pojjat sano munakkalainen! Lihapullien suhteen joutuu olemaan hieman salaperäinen, ettei käy kuten entisen likan paholaisen kastikkeen googlessa - huonosti. Anyways pullasta löyty possua, nautaa, papurikko-reinoa, chiliä, rommi, juustua, pippureita, suoloja, yrittiä,...jne. ympyriäiset pyöräytettiin pannulla ja laitettiin kermaan hautumaan muutamaksi tuntia. Innokkaimmat kurkki vesikielellä kannen välistäpataan, niin kuin ähtärinrantalainen tuulihattujen teon kriittisimmässä vaiheessa uuniin... kermainen liemi syntyi, kermasta(älä!?!), sipuleista, paprikatuorejuustoa ja maustehia.

Kiksan via dolorosa - Sitruunapiirakka

Matka sinänsä alkoi jo jännittävästi. Zoisen kanssa käytiin Kiksa & Molz hakemasta, järven toiselta syrjältä, lyötiin syliin epämääräinen kannellinen keraaminen kulho. Pojat ilmoittivat, että "varo, siinä on nestettä". Siinä sitten sompailin kieli keskellä suuta takaisin sivilisaation pariin. täytyy sanoa, että kuoppien kohalla pelotti. Zoiseltakin tekstiä tulee varsin reippaasti, mutta nyt oltiin niin tuppisuuna.... Tämä palopuhe onkin hämäystä, koska ainut kuva joka piirakasta on sommiteltu uunin perälle. Kymppi vetoo niin tästäkin tulee haukut.

Itse sitruunapiirakka oli loistosuoritus! Tosin pojat olivat(omien sanojen mukaan) unohtaneet kylkiäisjäätelön kämpille. Sen se kieltämättä olisi tarvinnut, mutta syyttävä sormi ei sojotakkaan uunissa lojuvaan piiraaseen. Kiksan lapio pysähty het, kun leipäläpeen sattu. Happamia! sano ähtärinrantalainen sitruunapiiraista....