Sapuskata talven sydännä

Talven peikko heiluttelee häntäänsä ja pyrkii jähmettämään gastronomisen ilottelun koko Härmän maalta jäisen ikeensä alle. Muuramen Mannerheim käy kuitenkin soppakauha tanassa pakkaspirua torjumaan ja iskee lieden kuumaksi ja paistit pataan! Tämän kerran soppatykitykset johtuivat wanhan wäen vierailusta Muurameen katsomaan pärjääkö se Ähtärin untuvikko vielä omilla siivillään. Kotonahan on jo opetettu, että pitkämatkalaisille pitää aina olla ruoka valmiina kun tulee käymään ja varsinkin näille seniorikansalaisille, joiden eväsleivät on syöty jo Myllymäellä. Jotain maistuvaistahan oli siis loihdittava. Jotain puolikovaa umpeloista parempaa, mutta silti riittävän arkista. Tuumailun tuloksena menyystä muodostui seuraavanlainen:

• Tummassa oluessa haudutettu naudan paisti
• Savulammasta
• Hirven kieltä
• Valkosipulipottuset
• Yrttijuurekset
• Jälkiruuvaksi kaffia ja juustokakkua

Naudan paisti sai loikoskella oluessa, sipulissa, valkosipulissa ja muissa mausteissa vajaan vuorokauden, jonka jälkeen oli aika ottaa tuntumaa Herra Pannuun ja sen rusketusta tekevään voimaan. Tämän jälkeen kaveri uuniin ja lämpiämään. Parikymmentä minuuttia liian pitkään oli paisti uunissa, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa. Hirven vasan kieli pötpötteli pippuri-sipuli-valkosipuli-sinapinsiemen-laakerinlehti-persilja-lipstikka-liemessä rapiat kolmisen tuntia ja sitten vaan viipaleiksi ja ruisrievän päälle.

Ruoka maistui näille geriatrian mannekiineille kuin kamfertipat pulmupalan päällä ja vatsat tuli täyteen. Nyt voi äit'muorikin nukkua yönsä rauhassa, kun tietää ettei siellä ainakaan nälkään kuolla.