Syksyn silmäilyä savuverhon raosta

 Ei muuten ihmiskunta ole keksinyt paljon sen kurjempaa käsitettä ko marraskuu. Tympeempää on vain marraskuu suolenmutka kurnien ja jalassa raappahousut, jonka kuminauha on antanut periksi ajan kelmeälle hampaalle ja vääjäämättömästi kasvaneelle vatsakummulle. Marraskuu vaatii lohtua ja lohdun sylihän ei ole missään niin lämmin, niinkö höyryävän ruokapadan ääressä. Syksyn ensimmäiset villasukkailmat ikäänkuin kujertavat soppakouraa sytyttämään grillin ja astumaan savustuksen pariin. Over the top chili alkaa olla jo tuttu kuin toissa suvena marjareissulla taskuun takertunut kurkkupastilli, mutta juuri sen vuoksi sen pariin on aina niin hyvä palata. 

Herkun valmistus on helppoa, kuin häveliäisyyden unohtaminen firman pikkujouluissa. Jauheliha maustetaan suuhun sopivilla mausteilla, itseäni hemmottelen rosepippuri, cayanne,  jeera, sinapinsiemen, korianterinsiemen, mustapippuri, suola - sekoituksella. Lihasta tehdään pikkusen ähtäriläisen kuntosalisankarin voimanpattia suurempi pahkura. Pallo jätetään hetkeksi lepäämään ja käydään veitsi tanassa soosin kimppuun. Soosin pohja on tärkeä, kuin kiukulla ja voimasanoilla kannustava isämies nappulaliigan kentän kulmalla, joten siinä ei parane hätähousuilla . Pataan siis sipulia ja valkosipulia ja päälle paprikaa, selleriä, chiliä, maissia, papusia ja tomaatinmolleroita. Hetken hikoiltuaan päälle kaadetaan vielä murjottua tomaattia pari tölkillistä ja puolentoista riviä tummaa suklaatia. Kun pata poreilee, kuin suntiottaren simapullo helluntai-iltana siirrytään siihen, missä taikuus tapahtuu. Grillin lämpö vajaa 150 astetta ja hiilien kylkeen pari palasta omppupuuta savua antamaan. Padan laitoin grilliin lämmöjakolevyn päälle ja padan päälle ritilä. Ritilän päälle lihaympyrä vatsalleen ja annetaan lämmön ja savun syleillä. Kypsyessään lihasta tippuu ihanaa lillinkiä pataan, kuin nenämehua flunssaisen vähäpojan takinkaulukseen. Kombinaation annetaan hautua kaikessa rauhassa ja kun lihapulla on kypsä ja savuinen, kuin tee-se-itse-Ernestin torppa huolimattoman pistorasian korjauksen jälkeen, se murskataan pataan liemen joukkoon, kuin teinihuithapelin sydän lokakuisen työväentalon diskon tanssilattialla. Herkkujen annetaan  tutustua toisiinsa grillissä vielä tunnin ajan. 

Kun odottavan aika käy liian pitkäksi nostetaan pata pöytään ja otetaan pyhähaarukka liinan mutkasta nauttimista varten. Voi pyhät pellavakalsarit, kun se on muuten hyvää. Grillin hämyssä on syntynyt kokonaisuus joka maistuu puhtaalta rakkaudelta. Jos kansat maailman kaitaisen ymmärtäisivät tehdä tätä törttöjen somepostausten sijaan, maailmassa ei olisi sotia, eikä huonosti istuvia housuja. Tehkää hyvät ihmiset ja syökää. Syökää kovasti ja olkaa mukavia. Täydellä vatsalla on kiva olla mukava.