La Grande Pinkki Possu Speciale

Italiastahan ei tuppaa tulemaan mieleen, kuin makarooni, rasvaiset kammat ja 80 euron t-paidat. Poikain kanssa tuumattiin silti tehdä gastronominen kielikurssi tähän Il Ducen saapasmaahan pitsasen avulla. Voihan sitä välillä töpätä rieskan päälle muutakin kuin lauantaimakkaran ja palaneen ylähuulen, joten tehtiimpä siis pitsa illan pikkunälkään ja kahteltiin Turhapurot siihen päälle. Ei silti, että nälkä olisi ollut.
Oli nimittäin sorsastuksen alotuspäivä ja saalistusretkellä valkoisen metsästäjän eväskassissa lepäsi Vaaleanpunaisen sian legendaariset sorsastuseväät, eli vanikkaa päällystettynä voilla ja jahtimakkarasiivuilla, jotka olivat kuin krapulaisen metsurin sahaamia ja komeudet oli kääritty mukavasti rapisevaan voipaperiin. Lisäksi luonnollisesti itikan käristeitä ja kaffia/teetä. Tätä samaa menyytä Zoise ja Flan ovat käyttäneet suurenmoisilla metsästysreissuillaan jo -90 luvun puolesta välistä. Tänä vuonna kiksakin kävi kokeilemassa tuuriaan metsästyskorttikokeessa ja varsin menestyksekkäästi, joten saimme uuden predatorin mukaan saalistusreissuillemme.

Mutta se niistä eväistä ja palataan operaatio italianlimppuun. Yksimielisyys pohjasta syntyi heti, elikkä peruspohja durumjauhoista, hiivasta, vedestä ja suolasta. Mutta täytteiden kanssa olikin sitten eri juttu, koska jokainen tahtoo ujuttaa ne omat juttunsa lättyyn mukaan. Pitsasta päätettiin siis tehdä La Grande Pinkki Possu Speciale.

Pitsan pinnalle löysivät lopulta mm. seuraavat täytteet:

• Jauheliha
• Kebab-liha
• Pepperonimakkara
• Kana
• Aura
• Chiliöljy
• Kapris
• Tonnikala
• Sipuli
• Tomaatti
• Ananas
• Jalapeno
• Paprika
• Oliivi
• Kidney pavut
  

Ahvenpannu

Taas kerran suunnattiin Ryötölle apajille. Ahvenia sattu koukkuun, mutta ei ihan niin runsaasti kuin aiemmilla kerroilla. Nyt päätettiin valmistaa saalis mahdollisemman konstailemattomasti: kalat nylettiin, suolattiin, pyöriteltiin korpuissa ja voipannulle tirisemään...

• ahvenia
• voi
  
• korppujauhoa+suola
• rukiista
  
• piimää
• kaljaa + rapakaljaa
  

Lampaanlihaympyröitä

Kesä alkaa pikkuhiljaa pakata kapsäkkiään ja on aika vaihtaa santasandaalit ja hävyttömän pienet uimahousut kumiteräkontioihin ja raappahousuihin. Syysmasennusta torjuakseen Muuramen Don Quiote tarttui kauhaan ja kävi taistoon ruuvan ihmeitätekevällä voimalla.

Sadonkorjuun aikaa kun ruvetaan elämään niin jotain kauteen sopivaahan on mukava laitella. Mannerheimintien lammaskeiju toi taannoin kilotolokulla herkullista lampaan lihaa, joten nyt on aika selvittää onko turkkiniekasta muuksikin kuin epämukaviksi aluskalsareiksi.
Lihamylly esille ja hetken veivaamisen tuloksena lampaan roipeliha oli muuttunut herkullisen näköiseksi lihapullataikinaksi. Joukkoon vain raakasti kynsilaukkaa, tuoretta persilijaa ja oreganoa sekä ripsaus perinteisiä pöytämausteita niin taikina oli valmis hengähtämään hetkisen. Taikinan lepäiltyä jääkaapissa höyryttelin kukkakaalia, parsakaalia ja sipulia. Kun kaalit olivat pehmeitä kuin männäpäiväinen suklaapatukka pyhätakin povitaskussa, koko komeus vuokaan ja joukkoon tuorejuustot, yrtit ja kermat. Sitten vain uunin lämpöön paistattelemaan. Maustuttuaan tovin pyöräyttelin lihaisesta taikinasta komeita lihaympyröitä, jotka pääsivät kirmaamaan voikilon kanssa paistinpannulle.

Mukava kastikkeen korvike atrialle syntyi hienoksi hakatusta sipulista, ruohosipulista, hunajasta, voikilosta ja pikku tippasesta hyvää kraanavettä.
Näiden eväiden jälkeen on taas energiaa kestää tulevan syksyn mukanaantuomat vitsaukset hymyssäsuin!