Kalaa klasipurkissa

Vaaleanpunaisen sian päivittäminen on jäänyt pikkuserkkupuolen asemaan näin suviauringon lämmittäessä kesäraitin tallaajan rimppakinttuja. Tämä ei silti tarkoita sitä, että nälässä oltais oltu! Päinvastoin vatsat on ollu pulleina kuin rengin posket parttenkoliaasissa. Evästä on survottu suolenmutkaan niin, että mahalaukusta on muodostunu matkalaukku. Pyrin keräämään kesän kohokohtia tänne kunhan syksy taas tärvelee kesän riemut kuin naapurin vankka poika juuri rakennetun hiekkalinnan.

Yhden kalajutun voisi silti satuilla. Poikain kanssa käytiin jälleen saunarannan Ahtia morjenstamassa ja vetten herrahan olikin hövelillä päällä! Pikkukalaa tuli niin, että muovikassin sangat venyivät ja näistä vesien antimista piti taas eväkästä evästä värkätä. Perinteinen ahvenkukko alkaa olla jo nähty niin monta kertaa, että siitä ei riitä jutunaihetta edes sukukokouksen hiljaisiin tuokioihin. Talven tuiskuissa jo tuumailtiin, että tuliskohan kalan umpioimisesta muuta kuin purkillinen eloperäistä ongelmajätettä ja pahanmielen pala kurkkuun. Sehän selvis kokeilemalla...

Aluksi affenet nylettiin ja särjet perattiin umpioimista varten. Mausteliemeen töpättiin tomaattia, öljyä, yrttejä, tippanen chilikastiketta, sipulia, pätkä tankoparsaa ja paprikaa. Sitten vaan kalakunnan kunniavieraat mausteiden kanssa tuttavuutta tekemään ja kypsyttelemään.
Kaksi purkkia tehtiin ahventa ja yksi särkeä.
Kaksi purkkia saivat kypsytellä itseään uunin miedossa lämmössä ja yksi pöttönen otti kylpyä kiehuvassa vedessä. Umpioiminen onnistu pääosin mainiosti, paitsi särkipurkin osalta, joka valskasi kuin ajan uuvuttama rakko. Maku on silti tärkein ja sitähän riitti! Piimän, ruisleivän ja punasen voin kanssa nautittuna ei voisi parempaa lounasta edes toivoa ja se on hyvä se!