5min pikamuikut

Lihoja lähin kattelemaan paikallisesta Nallenkaupasta, mutta muikut kourassa palajan... ei silti, käytöstä poistettuja ja sopuhintaan! Töistä palautumisen ja iltapäiväunosten välillä on pakostikkin nälän mentävä rako. nopeasti tuumasta toimeen, ettei kyykkää ennen unosia.

Simppeli pikkumenyy:

• voissa paistettuja muikkuja
• mallasviinietikassa ja voissa kuullotettua sipulia ja ananasta
• joghurtti-oliivi-kastike ryhditettynä sitruuna- ja mustapippurilla
• paprikaa
• jälkiruokana unoset

Jukurttikastike oli kyllä hyvää pataa muikun kanssa. ei voi puhua edes samana päivänä erään ähtärinrantalaisen kammoamasta curry-sotkusta... ei ilkee moittia sipuli-ananastakaan ;) Pitäisi enemmän töpätä mallasviinietikkaa eväisiin, jää turhan harvoin käyttäväksi.

Hiilarikammoisen spyttispannu

Pelko...mikä ihana tekosyy...Nykymaailma osaa sitten olla ärsyttävä paikka! Kaikkea pitää pelätä terroristeista keskustapolitikkoihin ja siitä välimaastosta. Myös herkuttelijan mieltä pelko pistelee kuin katajanneulanen kumisaappaan varressa. Pelkoa herättää kevyttuotteet, valmispitsat ja varsinkin ilkeät sarvipäiset hiilihydraatit! Vaikka itselleni hiilarit eivät olekaan yhtä luotaantyötävä ajatus kuin esimerkiksi Steven Seagal Uuno Turhapurona, pyrin tietoisesti niitä hiukkasen aina välttelemään ja vähentämään.

Taannoin tein vähähytraattista pyttipannua ja sen jälkeen saikin taas onkia kieltä ohutsuolesta saakka, koska eihän sen parempaa spydäriä saa pottuja käyttämällä mitenkään! Tänään menin tästä jumalattarien krapulaherkusta puhumaan, niin hetihän sitä teki taas mieli, joten ei muutako kaupan kautta köökkiin...

Tuhannen harvapäänä menin kuitenkin unohtamaan yhden onnistuneen pannun avaimista, eli pekonikuutiot, mutta onneksi on tiirikka takataskussa eli aurainen juusto.
Lantut, porkkanat, mustajuuret ja sipulit höyrytykseen ja siitä paistinpannulle, jossa niitä odotteleekin jo ystävykset Voikilo ja Makkarat (tällä kertaa bratukka ja chorizo). Näiden pääraaka-aineiden tutustuessa toisiinsa töpätään joukkoon reilut puoli lootaa koskenlaskijaa (paprika ainakin toimii kuin lakerikenkä lavatansseissa) ja reippaasti auraa. Kun juustot on alkanut sulaa lyödään joukkoon pari-kolme ruokalusikallista sinappia ja purkki kermaa. Enää suolat ja mustat pippurit perään ja hetken haudutus, niin jumantsuubelis kun pitää olla herkkua!
Lautasen raunallehan sopii toki paistetut kananmunukat ja maustekurkkukuutiot, mutta ne on brassailua jota joko harrastaa tai sitten ei. Tätä kirjottaessani tuli mieleen, että seuraavalla kerralla vois koittaa napata joukkoon hiukka kapriksia...ne vois pelata.

Syysilmojen satoa

Taas se on suvivirsi vaihtunut syksyn säveleen ja elämä palailee arjen harmaille metsämaille...Hyvä näin! Alkusyksyyn kuuluu kahdet ruokamarkkinat, joita tämä porsas odottaa kuin mammanpoika mannapuuroa ja rusinasoppaa. Alkuun kävimme Flanin ja Kiksan kanssa tarkastamassa Kauhajoen ruokamessut ja paria viikkoa myöhemmin Jyväskylään hiipi ween maan wiljaa markkinat.
Joku suomalainen pumppu on laulanut "älä koskaan ikinä muutu", ja sitä veisua markkinoiden järjestäjät ovat autoratioistaan soittanut koko matkan Peränteeltä Kuusamoon! Molemmat tapahtumat olivat täysiä kopioita edellisvuodesta. Liekö edes näytteilleasettajien alkkarit vaihtunut, sitä en arvannut katsoa. Tokihan suomalaisessa mentaliteetissa muutos on samanmoinen synti kuin punaviini sillivoileivän seurana, mutta vois niitä valkosipuleja edes lilluttaa jossain muussa ko siinä väinämöisen aikaisessa chililiemessä!

Kinkereistä on siis turha kirjoittaa mitään, sillä tämän vuoden tilaisuuksien arviot voitte lukea edellisvuoden edesottamuksista. Muutamia pikku yksityiskohtia kuitenkin jäi mielenpäälle:

-Kauhajoen muikkupisteessä elettiin etnistä murrosikää vaihtamalla valkosipulimajoneesi currymajoneesiin. Varsinkin Kiksa oli tästä vaihdosta niin mielissään, ettei meinannu muikku ropposessa pysyä.
- Ilmajoen osuusmeijeri oli tuonut messuille uutuus-juustojaan, jotka maistuivat messukarjalle kuin markan lenkki laihialaisille. Mustapippuri-kermajuusto ja maustevoi saivat melkein suolaisen kyyneleen vierähtämään juustoporsaan poskelle...Jatkakaa valitsemallanne tiellä, koska se tie vie onneen ja autuuteen!

- Erään sian ilme ei meinannu naamataulussa pysyä ko sai vihdoin ja viimein ostettua niitä himottuja ammumällin tohveita ja vielä kolme nyssykkää.

- Lapista tulleet hiippalakit maistattivat vapaan maailman parasta poron maksaa. Ruuanlaittotaito näillä poronpurijoilla on hallussa, mutta kaupan päälle ne ymmärtää yhtä paljon kuin rotta kangaspuista, koska ei ne sitä herkkua myyny...maistattivat vain.

- Jyväskylän markkinoilta ei valitettavasti jäänyt mieleen kuin kamalimmat muikut mitä ihmismieli muistaa ilman kirjoitettua historiaa. Kyltissä mainostettiin voissa paistettuja muikkuja, mutta todellisuudessa paistoon oli käytetty helsingin hyvällä kraanavedellä jatkettua pirkan rypsiöljyä jos sitäkään. Harvemmin sitä on tarvinnu melkeen täyttä muikkulooraa nakata roskasäkkiin, mutta ny maku ei antanut vaihtoehtoja.

Näyttää raakasti siltä, että ensi vuonna ei näitä tapahtumia tarvitse mennä katsomaan. On siis aika kääntää pieksujen kärjet kohti uusia pöperöpeijaisia ja katsoa mitä ne tuovat tullessaan...