Taas se on suvivirsi vaihtunut syksyn säveleen ja elämä palailee arjen harmaille metsämaille...Hyvä näin! Alkusyksyyn kuuluu kahdet ruokamarkkinat, joita tämä porsas odottaa kuin mammanpoika mannapuuroa ja rusinasoppaa. Alkuun kävimme Flanin ja Kiksan kanssa tarkastamassa Kauhajoen ruokamessut ja paria viikkoa myöhemmin Jyväskylään hiipi ween maan wiljaa markkinat.
Joku suomalainen pumppu on laulanut "älä koskaan ikinä muutu", ja sitä veisua markkinoiden järjestäjät ovat autoratioistaan soittanut koko matkan Peränteeltä Kuusamoon! Molemmat tapahtumat olivat täysiä kopioita edellisvuodesta. Liekö edes näytteilleasettajien alkkarit vaihtunut, sitä en arvannut katsoa. Tokihan suomalaisessa mentaliteetissa muutos on samanmoinen synti kuin punaviini sillivoileivän seurana, mutta vois niitä valkosipuleja edes lilluttaa jossain muussa ko siinä väinämöisen aikaisessa chililiemessä!Kinkereistä on siis turha kirjoittaa mitään, sillä tämän vuoden tilaisuuksien arviot voitte lukea edellisvuoden edesottamuksista. Muutamia pikku yksityiskohtia kuitenkin jäi mielenpäälle:
-Kauhajoen muikkupisteessä elettiin etnistä murrosikää vaihtamalla valkosipulimajoneesi currymajoneesiin. Varsinkin Kiksa oli tästä vaihdosta niin mielissään, ettei meinannu muikku ropposessa pysyä.
- Ilmajoen osuusmeijeri oli tuonut messuille uutuus-juustojaan, jotka maistuivat messukarjalle kuin markan lenkki laihialaisille. Mustapippuri-kermajuusto ja maustevoi saivat melkein suolaisen kyyneleen vierähtämään juustoporsaan poskelle...Jatkakaa valitsemallanne tiellä, koska se tie vie onneen ja autuuteen!
- Erään sian ilme ei meinannu naamataulussa pysyä ko sai vihdoin ja viimein ostettua niitä himottuja ammumällin tohveita ja vielä kolme nyssykkää.
- Lapista tulleet hiippalakit maistattivat vapaan maailman parasta poron maksaa. Ruuanlaittotaito näillä poronpurijoilla on hallussa, mutta kaupan päälle ne ymmärtää yhtä paljon kuin rotta kangaspuista, koska ei ne sitä herkkua myyny...maistattivat vain.
- Jyväskylän markkinoilta ei valitettavasti jäänyt mieleen kuin kamalimmat muikut mitä ihmismieli muistaa ilman kirjoitettua historiaa. Kyltissä mainostettiin voissa paistettuja muikkuja, mutta todellisuudessa paistoon oli käytetty helsingin hyvällä kraanavedellä jatkettua pirkan rypsiöljyä jos sitäkään. Harvemmin sitä on tarvinnu melkeen täyttä muikkulooraa nakata roskasäkkiin, mutta ny maku ei antanut vaihtoehtoja.
Näyttää raakasti siltä, että ensi vuonna ei näitä tapahtumia tarvitse mennä katsomaan. On siis aika kääntää pieksujen kärjet kohti uusia pöperöpeijaisia ja katsoa mitä ne tuovat tullessaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti