Voileip' kakkunen

Karppaaja mössöttämässä voileipäkeekiä on näkynä hämmentävä kuin rabbi Hitlerin tupaantulijaisissa, mutta sitäkin sattuu. Rupes meinaan tekemään niin raakasti mieli tuollaista täytettyä limppusta, että pakkohan sellanen oli tehdä. Kokeilimpa sitten, että miten tuo mahtaisi onnistua vähähiilisenä ja sehän piru toimi kuin Metsolan Antin nitro! Tempasin karppileipätaikinaa vuokaan ja annoin paistua uunissa reilun tunnin ja sitten alkoi se operaation vaikein osuus, eli piti malttaa ootella niin kauan, että se jäähtyis. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen leikkelin limpusta hiukka reunoja pois ja pätkäytin horisontaalisesti kolmeen osaan. Leikkausjälki oli taas vähän niin ja näin, mutta minkä sille tekee kun intoa on kuin vastarakastuneella myllärillä!
Päätin tehdä kakkusen kahdella täytteellä, johon toiseen tuli kinkkua, tuorejuustoa ja tuoretta basilikaa ja toiseen maustettua tuorejuustoa, paprikaa ja sipulia. Mutta se tuorejuusto...Mikä ihme siinä on, että tästä maasta ei saa täysrasvaista laktoositonta tuorejuustoa?!? Minusta se on häpeällistä kuin kotiin palaava Kamikaze-lentäjä...
Karppileipään kun tekee kakkua, niin kakun kostutus pitää hoitaa kunnolla. Leipä on sen verran jönkkiä tavaraa, että kostuketta saa laittaa reippahanlaisesti. Koristeluksi tähän tekeleeseeni laitoin kinkkutäytettä, paprikaa, metukkaa ja pikkusen basilikaa. Nättihän se ei ole, mutta ei ole tekijänsäkään. Makupuoli oli kuitenkin aiiivan huippu ja parasta tässä on se, että tätäpä voikin sitte hyvällä omallatunnolla survoa suuvärkkiin.

Rosvopiirakkaa

Tulipa tuossa taannoin nykäistyä sukkahousut päähän ja lähdettyä ideavarkaisiin tänne Interverkon digitaaliseen ihmemaahan. Luvattoman käyttöönoton uhriksi joutui pahaa aavistamatta Taijan Pakarin meetvurstipiirakka. Kyseinen leipurimestari värkkää niin upeita ja takuulla herkullisia leivonnaisia, että Mummo Ankkakin luovuttaisi ja siirtyisi kyökinpyörittämisestä maanmittaushommiin.

Herrasmiesvarkaana en kuitenkaan rosvonnut koko piirakaa, vaan kaavin ainoastaan täytteet päältä. Pohjan tämä Luosanperän Robin Hood värkkäsi yllätys, yllätys...VHH:na! VHH pohjasta en jaksa enää sen enempiä jankuttaa, koska se lienee jo kaikille lukijoille tuttu kuin hedelmäpeli eläkeläisrouvalle.

Päällisen piirakkaan rustasin Taijan ohjeen mukaan, mutta tais sinne täytesvellin töpsähtää aurajuustoa ja aina yhtä lumoavaa uutta sipulia. Täytyypä sanoa, että kyllä siinä maaliman murheet ja Kreikan lainat unohtuu kun tällaista saa kesäillassa turpa juustossa mutustaa.
Muutaman päivän jälkeen ajattelin ottaa uusintakierroksen ja testata piirakan päälle jotain muuta kuin prosessoitua pollenraatoa. Pohjaa muokkasin sen verran, että töppäsin joukkoon puol purkillista ranskankermaa ja toisen puolikkaan nakkasin täytteeseen. Lihakseksi täytteeseen tuli töpättyä kanaa ja pekonia ja täytyy sanoa, että nämä eläimaailman hyväntahdon lähettiläät toimittivat osansa koreasti kuin runoa lausuva kansanedustaja kartanon kesäjuhlilla. Tässä täytteessä huomasin vaan, että maustamisen kanssa pitää olla tarkkana...tai siis oikeestaan hirveen tarkka ei saa olla. Kana pitää maustaa sen verran rouheella kädellä, että se maistuu sieltä, eikä jää porsaasta silputun kaverinsa varjoon. Ananiasta ehkä voisi vielä raapia kaveriksi, saattas toimia ihan hyvästi.
Kuvia piirakoistani en tähän juttuun laittanut kahdesta syystä:
a) En ottanut kuvia
b) Kumminki käytte kattoo noita Taijan luomuksia tuolta blogista ja sen jälkeen minä en ilkee omien tekeleitteni kanssa täällä paljoo retostella...