Rosvopiirakkaa

Tulipa tuossa taannoin nykäistyä sukkahousut päähän ja lähdettyä ideavarkaisiin tänne Interverkon digitaaliseen ihmemaahan. Luvattoman käyttöönoton uhriksi joutui pahaa aavistamatta Taijan Pakarin meetvurstipiirakka. Kyseinen leipurimestari värkkää niin upeita ja takuulla herkullisia leivonnaisia, että Mummo Ankkakin luovuttaisi ja siirtyisi kyökinpyörittämisestä maanmittaushommiin.

Herrasmiesvarkaana en kuitenkaan rosvonnut koko piirakaa, vaan kaavin ainoastaan täytteet päältä. Pohjan tämä Luosanperän Robin Hood värkkäsi yllätys, yllätys...VHH:na! VHH pohjasta en jaksa enää sen enempiä jankuttaa, koska se lienee jo kaikille lukijoille tuttu kuin hedelmäpeli eläkeläisrouvalle.

Päällisen piirakkaan rustasin Taijan ohjeen mukaan, mutta tais sinne täytesvellin töpsähtää aurajuustoa ja aina yhtä lumoavaa uutta sipulia. Täytyypä sanoa, että kyllä siinä maaliman murheet ja Kreikan lainat unohtuu kun tällaista saa kesäillassa turpa juustossa mutustaa.
Muutaman päivän jälkeen ajattelin ottaa uusintakierroksen ja testata piirakan päälle jotain muuta kuin prosessoitua pollenraatoa. Pohjaa muokkasin sen verran, että töppäsin joukkoon puol purkillista ranskankermaa ja toisen puolikkaan nakkasin täytteeseen. Lihakseksi täytteeseen tuli töpättyä kanaa ja pekonia ja täytyy sanoa, että nämä eläimaailman hyväntahdon lähettiläät toimittivat osansa koreasti kuin runoa lausuva kansanedustaja kartanon kesäjuhlilla. Tässä täytteessä huomasin vaan, että maustamisen kanssa pitää olla tarkkana...tai siis oikeestaan hirveen tarkka ei saa olla. Kana pitää maustaa sen verran rouheella kädellä, että se maistuu sieltä, eikä jää porsaasta silputun kaverinsa varjoon. Ananiasta ehkä voisi vielä raapia kaveriksi, saattas toimia ihan hyvästi.
Kuvia piirakoistani en tähän juttuun laittanut kahdesta syystä:
a) En ottanut kuvia
b) Kumminki käytte kattoo noita Taijan luomuksia tuolta blogista ja sen jälkeen minä en ilkee omien tekeleitteni kanssa täällä paljoo retostella...