Tuskaa tieteen nimessä

Kiire....se onkin vasta sitten muodikasta!
Mikäli kysymykseen "Miten menee?" ei nykysapiens vastaa tyyliin "Eihän tässä, kiirettä pitää...", on epäkelpo yksilö, joka vaan laiskottelee soffannurkassa ja pelaa pesäpalloa kissanpennuilla. Kaikilla pitää nykyään olla niin kiire, että edes pesuettaan ei jouda ruokkimaan kunnolla, ja hyvän perheenäidin tunnistaakin burnout - lomasta, tekoripsistä ja atrian vakuumipakkauksesta, joka pilkistää Thaimaasta hankitusta Chanelin käsiveskasta.

Elintarvikejalostajien killan hyeenat ovatkin iskeneet sapelinterävät purimensa tähän inhimillisyyden tulehtuneeseen kipupisteeseen tuottamalla hyllykilometreittäin erilaisia
elintarvikkeiden kaltaisia tuotteita, joita kauppojen kanta-asiakaslehdissä kuvattava mallikelpoinen perhekunta saa illalla raskaan työpäivän ja spinningin jälkeen "nauttia".

Tämän kirjoitelman aiheena onkin nimenomaan nämä valmis"ateriat".
Eli peltiin tahi plastiikkan pakatut kuluttajan itsekunnioituksen puutteen luomat ruokakorissa kuljetettavat käsikassarat, joita meille kaupataan aktiivisen ja trendikkään eläjän polttoaineena.
Lappasin siis kaupasta koriini arvioitavaksi sekalaisen kattauksen purnukoita ja paffilootia lauantaipäivän herkutteluun ja täytyy rehellisesti myöntää, että kuunapäivänä ei ole näin raakasti saanut hävetä. Se on paljon sanottu mieheltä joka on kuitenkin mennyt kouluunkin verkkarit nurinpäin!
Yksin en tähän elimistöni räikeään häpäisyyn lähtenyt vaan pyysin
toverikseni yksinäisen viskinlipittäjän, eli Roskakalan nimeltä Pete.

Einesten esiinmarssin säännöt olivat seuraavat:

- Eineksen täytyy pakkauksesta otettaessa olla kypsä kuin lähiöpubin ilolinnun, eli lisäliekittämistä ei tarvita
- Pää"ruokaan" ei tarvitse lisätä mitään, mutta jälki"ruoka" voi olla vedellä lantrattava
- Purkitettu biojäte lämmitetään ohjeen mukaisesti ennen herkuttelua
- Ei muuta ko nautitaan!

Totuuden nimessä täytyy myöntää, että ennakkoasenteeni tähän kokeiluun oli innostunut kuin
ajatus Mamban keikasta omassa olohuoneessa Lauri Tähkän tarjoillessa Pina Coladaa, mutta pyrin olemaan positiivisella mielellä ja ennenkaikkea antaa tuotoksille mahdollisuuden.
Arvioin mutustelun lomassa "ruuan" makua ja maun luonnollisuutta. Muita
arviointikriteerejä oli valmistusaineet, pakkaus ja sen merkinnät ja
vaikka omat tuotokseni ovatkin ulkonäoltään välillä kuin mörökölli
Suuren Cthulhun krapulapainajaisesta, arvioin myös "ruuan" ulkonäköä
ja sen paikkaansapitävyyttä pakkauksen kuvaan.

Ja sitten...(rummun pärinää)
Starring:
- Jalostajan pussissa majaansa pitävä lihasoppa
- Lindin kaupan Premium gulassi
- Lundenin lihaympyrät lillingissä
- Atrian Pikkuruiset piffit ja porkkanamuussi mikrotettavana evästyksenä
- "Äitien tekemä" Kinkku-Bolognese Pizza Special
- Jalostajan purkkiin pakotettu tilliliha

Also starring:
- Saarioisten vispipuuro
- Valio Vanilla mustikka kerrosrahka
- Blå Bandin mustikka-vadelma kiisseli

Annoying sidekick:
- Juissin sekomehu
- Kari Grandin Cola-Appelsiinmehu

Tämä tähtikaarti huomioon ottaen voidaan todeta, että alkuasetelma oli synkkä kuin puolalaisella passintarkastajalla syksyllä -39, mutta ny ei määkimiset auta vaan on tarrattava soppalusikkaan ja laukattava kohti kauhuja kuten ystäväni Manski totesi, "silmät kiinni ja isänmaa ajatuksissa".

Käydäämpä asiaan ja kauhujen keittiön tuotteita testaamaan:

1. Jalostajan lihakeitto, 3,25€

Ensitreffit tämän vellin kanssa toi muassaan pienen yllätyksen. Eines nimittäin näytti etäisesti joltain tutulta, jonka myöhemmin tunnistin lihakeitoksi ja tuoksu muistutti reippaasti E621:stä syönyttä lihaliemikuutiota. Lämmitettäessä tuoksu muuttui jopa lihakeittomaiseksi ja hämmentäessäni soppaa ilahduin porkkanakuutioiden runsaasta määrästä. Mutta näinhän se menee, että jos jotain kauhalla annetaan, niin jostain muusta se on pois. Tällä kertaa ylenpalttisen porkkanan vuoksi sai kärsiä lihan määrä. Kauan sitten elänyttä nautaa sopassa oli kuin niitä kuuluisia herneitä tuntemattoman sotilaan ärtskeitossa.

No mutta sitten makuhermot viritellään äärimmilleen kuin nilkkaläskit peittävä tukisukka ja keittoa lusikoimaan. Se maku...mitä se on ja miltä sen pitäs näyttää? Ensin suuhun tulvahtaa tiukka suolan ja arominvahventeen luoma hulabaloo, joka häviää kuin se kuuluisa paukku saharan dyyneihin. Mitä jää jäljelle? Ei yhtään mitään! Alun ryöpyn jälkeen purraan niin pitkälle vietyä jalostetta, että makua siinä ei enää ole. Se vähä liha mitä mukana oli, oli kuitenkin mureaa ja siitä voisi jopa pisteen antaa.
Jos tämän sopan sekottaa kotona tehtyyn niin ei ole koskaan käynyt kotona!


2. Saarioisen Pizza special kinkku - bolognese 1,45€

Tätä plättyä lämmiteltiin keiton seuraksi valmistamaan elimistöä yhä suurempiin seikkailuihin.
Lämmitettynäkään tämä Italialaisen keittiön irvikuva ei tuoksunut miltään muulta kuin taikinalta. Päällinen näytti siltä kuin piisami olisi jäänyt lentokoneen ropelliin ja lentänyt siitä siivilän läpi rieskan päälle. En tiedä mikä tästä tekee sitä speciaalia, mutta ainakaan sitä ei päällepäin näkyny.Tuoteselosteen helmi on mielestäni korianteriaromi, jota on lätyssä löytyvässä leikkelemakkarassa. Onko tehokkuus ja ruuan prosessointi oikeesti menny niin pitkälle, että korianterikin kaadetaan nykyään aromipussista.
Lätyn mausta en vois oikeastaan sanoa muuta kuin että uskon, että myrkyttömät ruskeat vahaliidut maistuvat suurinpiirtein tältä jos ne raastetaan viikon uimahallin saunassa lojuneen pefletin päälle...
Saarioinen..."Äitien tekemää ruokaa"...My Ass! Jos oma mutsi koittas moista moskaa syöttää pitsana, ois mamma menny vaihtoon jo ajat sitten.

3. Lundenin lihapullat kastikkeessa 2,19€

No nyt se löyty! Tämän hirveämpää sotkua ei kaupan hyllyiltä voi enää löytää! Karmeen näköset pullat lillu visvassa joka haisi kuin elokuun auringon keittämä festarivessa. Pullien suutuntuma on kuin männävuotisella korvasienellä ja ensimmäinen ajatus puraisun jälkeen on, että onko tää pilallista. Makuna ei ole oikeasti mitään muuta kuin aromivahvennetta ja sitä muuten poijaat sitte piisaa! Lihan määräkin on aika mielenkiintonen tässä tuotoksessa. 400 grammaa sisältää pullia 170 grammaa jossa lihaa tai siihen verrattavia ainesosia on 37% varsinaista lihaa kokonaiset 21%. Tämähän tarkoittaa äkkiseltään, että 170 grammaa "liha"ympyrää sisältää vajaa 36 grammaa oikeeta lihaa! Itse töppään yhteen pullaan jo huomattavasti enemmän.
Tämä tuote on mielestäni ihmisoikeussopimusten vastainen kemiallisen sodankäynnin julma ilmentymä. Ainoa keksimäni mielekäs käyttö voisi olla vihollistaistelijan kuulustelun vauhdittaminen. Tehokkaampi keino tällä uhkailu on kuin ruoskiminen, siitähän saattaa joku jopa jollain lailla tykätä...

4. Via Pasta Carbonara 3,70€

Välillä onkin hyvä oikeen herkutella. Via mainostaa kolmella lupaavalla sanalla: Aitous - Tuoreus - Maku. Kaikki niitä arvoja, joita ruualta vaadinkin, joten nyt kuulostaa lupaavalta. Vallankumouksellinen taste proof - pakkaus myös säilyttää maut sellaisena kuin kokki on ne valmistanut. Sisällön pitäisi olla myös ravintolatason ruokaa.
Kuinkas sitten kävi. Annos vihelsi kuin junnailijan pilli, kun se oli lämmennyt riittävästi mikrossa. Jopas jotakin, käyttäjäystävällisyyttä mikroruuassa. En pidä huonona ollenkaan. Mutta sitten syömään...Maussa ei ollut mitään mistä olisi saanut kiinni. Annos oli vetinen ja mauton sekamelska liiaksi kypsynyttä makaroonia ja kastiketta. Positiivista sinänsä, että sapuskassa ei ole käytetty arominvahventeita ja veikkaampa että sen vuoksi mikään ei maistunutkaan. Vai onko niin että aikaisemmat suuhuni tunkemani myrkyt sisälsivät niin paljon vahvennuksia, että aito maku ei enää maistunut. Vastaus saattaa löytyä jostain siitä välistä. Kyllä silti on pakko sanoa, että jos kokki on oikeesti tällasta halunnu valmistaa, niin kannattaisko koittaa mielummin vaikka hiekkakakkuleipurin uraa. Tää ei ihan toimi.

5. Jalostajan tilliliha 3,99€

Tilliliha onkin sellaista herkkua joka on jäänyt itselleni aika vieraaksi, joten tämän purkkiversion vertaaminen oikeaan tillilihaan on vaikeeta, joten arvostelen tuotteen vaan sellaisenaan. Lihat lojuivat liemessä, joka näytti joltain mitä tulee nenästä tosi huonona flunssapäivänä. Muutenkin sotku oli tosi epäilyttävän näköistä. Tuoksu oli aika mieto, hennon tillinen ja voisin jollain lailla verrata sitä lohikeittoon. Peten kanssa arvioimme, että jostain syystä tuoksusta tulee mieleen ruotsinlaiva. Maku olikin sitten kaksijakoinen juttu. Lihat maistui oikealta lihalta ja oli mureaa, mikä oli tosi hieno juttu. Soossi ei vaan saanu makunystyrästä jalansijaa sitten millään vaikka purkkiin oli tungettu kolmea eri arominvahvennetta. Alkuperäinen maku oli siis niin olematon, että vaikka siihen nitroo lyyään niin ei auta, ei auta. Kastiketta suussa purskutellessa suuhun tuli ikävä härskiintyneen possunrasvan maku, joten purskuttelematta paras. Kokeilimme syödä tököttiä myös tuoreen tillin kanssa, kuten boksissa suositeltiin. Tämä antoi ruokaan ihan mukavaa kipinää. Se kertookin jotain oikean ja tuoreen elintarvikkeen voimasta.

6. Atrian pikkupihvit ja porkkanamuusi 3,29€
Voi herran lapikkaat...eikö nuo lihapullat jo piisannu? Tämäkin mikroeväs kelpaa korkeintaan tienpohjaksi jos siihenkään. Pihveissä suutuntuma oli parempi kuin Lundenin pullissa, mutta maultaan ne olivat veljeksiä juuri sama perusmaku molemmissa. Ruuaksi kelpaamatonta möhjöä, joka toimii lapsille kovempana pelotteena kuin humalainen Hilarius hiiri. Porkkanamuusi ei maistunut sitten yhtään millekään. Viskisieppo-Pete ties kertoa, että pussista tehty perunamuusi maistuu etäisesti tältä, mutta ei siinä mitään makuja ollu. Jos muusikiekon olis kuivattanu niin hyvän haulikkomaalin siitä ois ehkä saanu. Ei vaan toisaalta raaskis luontoon jättää tällasia myrkkyjä. Joku eläin voi vielä vahingossa syödä. Pippurikastikkeessakaan maistunu kuin hiivauute. Parhaita oli kyllä vetiset lötköt annoksen päällä, joiden raaka-aine ei auennut edes maistamalla. Pakkauksesta kun luki niin lanttutikkusiahan ne siinä. En sinällään ihmettele, jos lapset ei tykkää syödä juureksia jos tämä on se malli ja esimerkki, jonka he juureksista saavat.
Kokonaisuus ei aivan yllä lihapullien tasolle, mutta ei kovin kaukana siitä olla. Tämä on kuitenkin sellainen paketti, jollaisen joku saattaa ostaa ateriaksi, koska tämähän on ikäänkuin kokonaisuus. Minä vetoan teihin rakkaat ihmiset, älkää erehtykö luulemaan tätä elintarvikkeeksi.

7. Lindin kaupan Coquette Premium pork Goulash

Ai että, loppuun vielä pala premiumia! Kyllähän sen tietää, että saksanpoika ymmärtää ruuan päälle aina paremmin kuin suomalainen ja se piti paikkansa myös valmis"ruuissa". Purkin auettua esiin mätkähti kunnollinen näkymä lihaa ja oikeeta rasvaa jämähtäneenä purkin pintaan. Kattilassa näki, että lihaa on oikeasti paljon ja kunnon palasina, vaikka oli joukossa myös ruhonosia, joiden alkuperäistä sijaintia ei halua edes arvailla. Tuotteen haju oli hieman koiranruokamainen, mutta tässä tapauksessa se ei edes ole valtavan huono asia.
Suuhun lusikoitaessa voi todeta, että gulassin kanssa tällä on yhtä paljon yhteistä kuin salkkareilla ja laatuviihteellä, mutta maku ei ole hassumpi. Pikkupäissään tätä voisi luulla vaikka työmaaruokalasta hankituksi sianlihasoosiksi. Ehdottomasti päivän paras suolainen annos.

Katkera taival kärsittiin pääruokien vyöryessä vastaan kuin mummolauma lääkärikeskuksen pullakahvipäivänä, mutta siitä selvittiin. Vielä täytyi lusikoida tiensä läpi kolmen jälkiruuan, joiden ajattelu ei nostattanut vettä kielelle vaan ainoastaan silmäkulmaan...

1. Blå Band Mustikka - vadelma kiisselijauhe 2,20€
Tällä sitten aloitettiin ja luulot otettiin pois kerralla. Ruokanahan tämä on yhtä luonnollista kuin Alepan muovikassi. 150 gramman pakkauksessa mustikkaa on tiukat 2,4%, eli kokonaiset 3,6 grammaa ja vadelmaa valtaisat 0,5%, joka tarkoittaa 0, 75 grammaa!! Herran tähen! Tuossa määrässä on siis vajaat 2 mustikkaa, eikä vadelmasta ole kuin siemen! Pelottavinta koko paletissa on kuitenkin se, että tämä lima tuoksuu oikeasti hiukan mustikka-vadelmakiisselille, joten aromeilla pystytään tekemään nykypäivänä pelottavia juttuja. Makuhan tässä ei millän lailla vastaa oikeaa mustikkaa tai vadelmaa, vaan päällimmäisenä jää mieleen jauhoinen ja ylitsevuotavaisen imelä ja äitelä tunne suukuopassa.
Tää tuote on fun light mehujen ohella oikea ruuan irvikuva, josta ei voi edes repiä huumoria. Pakkauksessa mainostetaan, että keittämättä valmis. Enää ei siis tarvitse edes vettä keittää, että saadaan lapsille terveellinen litku sokerimurojen kanssa... Luullessaan, että tämä maku edustaa mustikkaa ja vadelmaa, piltithän turauttaa kehnot housuihinsa maistaessaan oikeeta marjaa koska tällä tekeleellä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa!


2. Saarioisen puolukkavispipuuro 1,99€

Edellinen kiisseli sai minut menettämään uskoni kaikkeen, mutta tämä puuro palauttaa osan kaikesta. Vaikka puuro onkin erittäin makeaa, on siinä silti ihan oikean marjapuuron maku. Koostumus tosin on enemmän puddingia kuin puuroa, mutta siitä en viitsi valittaa, koska kyllähän vispipuuro tiivistyy tekeentyessään. Tätä voi jo sanoa vispipuuroksi ja oikeasti ihan hyväksi sellaiseksi. Marjat maistuvat ja puurossa on puuron meininki. Voisi kuvitella, että muutama marja tähän joukkoon ja tilkkanen maitoo, niin tää menis varmaan oikeen kovasti. Ehdottomasti päivän paras jälkiruoka ja kokonaisuudessaankin paras!



3. Valion Vanilla mustikka-valkosuklaa kermarahka 1,29€
Pakkauksesta tulee mieleen oikea paremman väen herkutteluhetki kermaisen pehmeän ja valkosuklaisen rahkan syleilyssä raikkaan mustikan antaessa raikkautta kuin paidankauluksesta niskaan tippuva pakkaslumi. Näin ei silti käynyt...puhutaan, että kokki on rakastunut jos ruuassa on liikaa suolaa, mutta milläs päällä soppa-Topi on jos sapuskassa on liikaa sokuria? Vihoissaan vai humalassa? Tässä tapauksessa sokeria oli tosiaan liikaa, eikä rahka- ja mustikkakerrokset tukeneet toisiaan tippaakaan vaan koko synsteemi maistui yhdeltä ja samalta liian makeelta b-luokan jugurtilta, ei siis oikeestaan mistään kotosin.

"Ruuat" tosiaan kiskottiin alas Marlin Juissi sekamehulla ja Grandin Appelsiini - Cola mehulla, mutta niistä ei kannata lähteä paljon puhumaan. Juissi oli niin tiukkaa esanssista litkua, että sillä en huuhtelis edes wc-pyttyä. Grandin Nokian vesijohtoveden värinen juoma oli kanssa karmeen makeeta, mutta ei ehkä niin keinotekosen makuista kuin Juissi. Jos jompaa kumpaa pitäs ottaa mukaan autiolle saarelle niin kuolisin janoon, mutta jos Tony Halmeen levyllä uhkailtais niin sitten ottaisin Grandin.

Olo tämän itsensä häpäisyn jälkeen oli vatsassa harvinaisen kurja. Ei tuo pakin perhana kestä tollasta ja ehkä hyvä näin. Muutenkin olo oli tosi nuhjunen ja ennenkaikkea väsynyt ja voimaton. Jokainen noista ruuista sisälti sen verran paljon sokeria, että verensokeri oli siinä luokassa että sen ois voinu mitata Eiffel-tornista. Jännin tunne oli kuitenkin se, että vaikka mahaan oltiin tunkettu tavaraa kuin kiinasta tulevaan tilpehöörikonttiin, oli nälkä. Vatsa oli ääriään myöten täynnä, mutta silti teki mieli syödä. Tuo pöperö oli niin viimeseen asti jalostettua paskaa, että siinä ei ole kuin tyhjiä kaloreita polttoaineeksi. Mitään ravintoarvoa sillä ei enää ole.

Eräs asia mikä myös jaksaa ihmetyttää tällä ravintojen valtatiellä on tuo pakkausselostekusetus... Natriumglutamaatista E621 on tullut mörkö, jota melkein jokainen valmistaja haluaa vältellä parhaansa mukaan, mutta hiivauutetta käytetään lähes joka sökkyrässä sumeilematta. Hiivauute ei ole ihan sama juttu kuin tämä E - koodien julkkiskuningatar, mutta samanlaisia vaikutuksia tälläkin tuntuu kovasti olevan.
Suomessa pohjoisen auringon alla kasvaa helekkarin hyvän makuisia raaka-aineita, joiden makua ei tarvitse vahvistaa millään, mutta kaikki jalostetaan niin köyhiksi, että joudutaan kaikki moskat lisäämään, että maksava kansa tietäis mitä ne on syövinään...

Mitäs tästä sitten voisi yhteenvetona todeta...Hyvät ihmiset, älkää vihatko itseänne tai perhettänne niin paljon, että pakotatte syömään tällaista moskaa. Sen paljon puhutun kiireen taakse on niin helppo paeta, mutta ei se ole oikea syy. On sitä ennenvanhaankin jouduttu töissä käymään ja mukuloita hoitamaan ja silti on saatu ravitsevaa ja hyvää itse laitettua ruokaa. Tänään syömilläni sotkuilla ei ole mitään tekemistä ruuan kanssa ja voin ylpeänä todeta, että taisteluni oikean ja aidon ruuan puolesta voi jatkua entistä painokkaammin.