Voihan herrasväen pieksut ja vähäväkisten lomatossut...Jotkut ideat pitäisi vain haudata heti synnyttyään. Tällaisista vois mainita vaikka Blondin kosto-elokuvan jatko-osa, Hakkarais-Tepin kansanedustajaehdokkuus ja valmisruokatestauksen revanssi.
Sosiaalisesti rajoittuneen mallas-Maunon kanssa sitten päätettiin uusia jo aiemmin koettu ja kärsitty
valmisruokatesti. Toisto kuitenki turruttaa, joten kantavana ideana oli loihtia kaksi ateriakokonaisuutta puolivalmisteista. Edellisellä kerralla sotkujen piti olla mikrovalmiita,mutta tällä kertaa testasimme myös vähän vaivaa vaativia ruokakulttuurin rappeuttajia.
Pöytään eksyi seuraavat tuotteet
Alkueväät:
- Grandiosa Meat lovers superiore - pakastepizza
- Knorr gourmet gulassikeitto
Pääpöperöt:
- Pohjolan perunan mummonmuusi ja Polarican riistakäristys
- Pohjolan perunan vakuumiin pakatut pariisinperunat, Knorr valmis ruskea kastike, Atrian maustetusta jauhelihastaikinasta pyöritetyt lihaympyrät
Jälkiviisaudet:
- Blå Band valkosuklaa-nougat mousse
- Pirkka ohukais- ja vohvelijauheesta värkätyt lätyt, Ekströmin mansikkahillo ja Euroshopperin vaahdotettu kermasekoite.
Kaikki eineet valmistettiin ohjeiden mukaan, mitään lisäämättä tai poistamatta ja tämmöstä tästä nyt sitte tuli...
Grandiosa Meat lovers superiore - pakastepizza
Uunista tullut melko aromikas tuoksu yllätti kuin kuulolaite kolehtihaavissa ja yllätyksen nosti pirtin kattoon hyvä ja rapeainen pohja. Siinä ne yllätykset sitten olikin. Ensimmäiseksi mauksi suussa tulee jumalaton suolaisuus. Suolaprosentiksi on merkitty 1,3. Veikkaampa kuitenkin, että tässä on puhtaaksikirjoittajalle sattunut pilkkuvirhe. Kuomani kanssa pähkäilimme,että miksi nämä kauppapizzat maistuvat aina samalta? Olkoon kyseessä kinkku-ananas tai vaikka hepokatti-selleripizza. Vastaus taitaa olla tomaattisoseessa. Se sotku dominoi kuin pulska-Kasperi lettukestejä. Oikeissa pizzoissa ei ikinä ole noin typeränmakuista tomaattisoossia. Kaikesta huolimatta voin kuvitella, jos joku tällaista haluaa krapulanälkänsä torjuntaan hankkia. Ei ihan susikarmeeta.
Knorr gourmet gulassikeitto
Jukulauta, tämä mykisti jo tuoksullaan! Haju oli tiukassa kuin vanhapiika lomaromanssinsa takinliepeessä. Se oli ja pysyi vaikka kuinka keitteli jauhemoskaa valmiiksi keitoksi. Ulkonäkö oli kuin Milla Magian liedelle unohtuneella taikaliemellä. Olen tottunut, että gulassikeitto on lihaisa, kuminalla ja runsaalla paprikalla höystetty upea soppa, mutta tässä suurustetussa vedessä uiskenteli kynnenpään kokosia vihannesten siivuja ja maku oli karmea. Gulassikeiton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Lihapitoisuus sopassa kokonaista 0,6%!! Koko pussissa on siis vajaa 0,5 grammaa kuivattua lihaa. Ihan nyt oikeesti! Tän olemassaololle ei ole mitään hyväksyttävää perustetta! Mutta, mutta makuja on monia sano mummo kun kamferintippoja silakkalootaan sotki...
Pohjolan perunan mummon muusi ja Polarican riistakäristys
Ennen vanhaan valmis mummon muusi sentään maistui jollekin, se maistui nimittäin pahalle. Nyt ei edes sille. Nyt se on vaan kelmeä liisteri, joka kuivuu kattilanpohjaan nopeammin kuin kasku kantakievarin koomikon suuhun. Jos oma mummoni olisi tällaista muusia tarjonnut, niin enpä olisi itseäni kovin toivotuksi vieraaksi kokenut... Riistakäristys oli sentään vain lihaa ja vettä. Julumat, parhaimmillaan noin numeron 36 kengänpohjan kokoset lihalevyt oli parhaimmillaan ihan hyviä , mutta liha ei ollut kovin laadukasta. Usein löysin itseni pureskelemasta jänteenkäppyrää tovi tolkulla. Mutta se oli sentään lihaa, ei muuta. Pisteet sille. Pahinta on kuitenkin, että muusipaketissa oli kaksi pussia ja nyt toinen kummittelee tuolla keittiössä. Roskiin sitä en uskalla ympäristörikossyytteen pelossa laittaa. Kaippa siitä saa tehtyä särkymättömän kemiallisen lähitaisteluaseen vääjäämätöntä zombien kansannousua jarruttelemaan...
Pohjolan perunan vakuumiin pakatut pariisinperunat, Knorr valmis ruskea kastike, Atrian maustetusta jauhelihastaikinasta pyöritetyt lihaympyrät
Suru tuli puseroon kun maistoin näitä pottusia. Tuotteessa ei ole kuin perunaa ja suolaa, mutta potut on ilmeisesti kidutettu niin kuoliaaksi, että mieleeni tuli että ne on yksinkertaisesti luovuttaneet. Maku oli valju ja vetinen kuin rantaleijonan uikkareissa. Näppituntumakin oli kuin Tiina Jylhän klinikalla silikonista veistetyllä piilokiveksellä. Ruskea kastikehan on maailman yksinkertaisin soosi, johon ei tarvita kuin jauhoja, voita, vettä ja suolaa, mutta Knorrin mielestä enemmän on enemmän ja sisällysluettelo oli pitkä kuin pärinäpojan jälki-istuntolista. Ennakkoluuloista huolimatta maku oli yllättävän miellyttävä tähän katastrofiin nähden. Melko makea, mutta tämän avulla nuo potutkin pysty kurkkuunsa tunkemaan. Valmiiksi maustettu jauhelihataikina on jotain, mistä pitäis varotella jo ala-asteella. jauhelihaa tässä paskassa on 58%. Loppu onkin vettä, soijaproteiinivalmistetta ja muuta pahaa mieltä aiheuttavaa. Tämä maistui niin festarinivusilta, että ei ole tosikaan. Jos ei osaa jauhelihaa itse maustaa, niin syököön toope vaikka varpaitaan. Paistovaiheessa tämä sotku haisi aivan ketsupilta ja kalanperkeiltä. Hyi helekutti!
Blå Band valkosuklaa-nougat mousse
Melkoista kittiä tämäkin. Maussa ei ollut kuin tonni sokeria ja toinen kasvirasvaa. Välillä sattui suuhun nougatkrokantti, mutta se oli harvinaista kuin manteli laihialaisessa joulupuurossa. Makeanhimon tällä sai kyllä komeesti taltutettua. Ymmärrän, että tällaisen jälkkärin valmistaminen alusta lähtien voi olla ylivoimaista, mutta pitääkö väkisin sitten tällainen valinta tehdä? Voi tarjota vaikka hyviä kotimaisia marjoja jäätelöllä tai hedelmäsalaattia ja takuulla on parempaa.
Pirkka ohukais- ja vohvelijauheesta värkätyt lätyt, Ekströmin mansikkahillo ja Euroshopperin vaahdotettu kermasekoite.
Tämä yllätti. Valmistusaineita tavaillessa ajattelin, että tämän on oltava hirveetä, varsinkin kun taikina oli sellaista, että käännettäessä lättyset murtui kuin kiveen paiskattu mineriittilevy. Maku oli kuin olikin aika lättymäinen ja ihan miellyttävä. Jauheseokseen lisättiin vain vesi ja voisinkin kuvitella, että metsäretkelle tämmöinen voisi olla ihan mukiinmenevä vaihtoehto, jos ei valmista taikinaa voi/jaksa rontata mukanaan. Ehdottomasti päivän paras! Mansikkahillo oli sitä tavallista imelää lällyä, mutta ei lainkaan huonointa, mitä olen maistanut. Tuo kermasotku laittoi kyyneleet silmiin ja kostonhimon kytemään rintaan. Kuten nimi jo kertoo, tämä ei ole kermavaahtoa, vaan kermasta, maidosta, kasviöljystä ja törkystä pulloon tumpattu hirviö, joka maistui...no ei se edes maistunut. Testasin myös 'all in' - lättyä, johon tuli vaahdon ja hillon lisäksi myös moussea. Minä testasin sitä, älä sinä testaa sitä. Mousse tinttasi lätyn kitalakeen aiheuttaen välittömän tukehtumiskokemuksen, joka sai taas arvostamaan elämää ihan uudella tavalla.
Tämänpäiväinen nostaa mieleeni taas sen pohjimmaisen kysymyksen, että onko sillä isällä tai äidillä oikeasti niin helvetinmoinen kiire työpäivän jälkeen sinne spinningiin, että ei ehditä antaa aikaa sille kaikkein tärkeimmälle, eli perheelle ja sen ravitsemiselle? Valitetaan kiirettä, mutta silti illalla on aikaa tuijottaa kolme tuntia voice of finlandia. Kyse on kuitenkin siitä mihin sen ajan haluaa käyttää ja asiat pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen. Valmisruualle on paikkansa ja tulee tilanteita, jolloin ruokaa ei vaan pysty laittamaan. Valitettavasti joukossamme on kuitenkin liikaa perheitä ja yksineläjiä, joille tällaiset mörököllin ulosteet on arkipäivää...Ikävä juttu.
