Olipa kerran..nälkä

Allekirjoittaneen ruuanlaittoharrastuksen eräänä merkkipaaluna voidaan pitää päivämäärää 7.12.2001. Edellisenä päivänä tuumailimme Flanaganin kanssa, joskohan huomenna voisi syödä vähän paremmin... Päätimme valmistaa kunnon juhla-aterian. Flan tiesi kertoa, että cittarissa myydään "näläntappaja"-pihvejä, jotka ainaki näyttävät varsin suunmyötäisiltä. Tältä pohjalta lähdimme sitten menua kehittämään... Toinen ruoka, joka oli pakko saada mukaan, oli katkarapusoppa. Se meinaan kuulostaa aina yhtä hyvältä, se maistuu hyvältä ja siihen saa lotrata valkkaria. Sopassa oli vaan se pienen pieni ongelma, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan tehnyt sitä ja mehän ei ohjeita syynätä prql! Asian ei kuitenkaan annettu häiritä sen enempää, vaan tärkeintä on kasata ruokalistalle lisää apetta. Suunnittelun lopputulema oli seuraavanlainen:

Juhla-ateria

• Alkunapsit
• Kreikanpojan salaatti
• Katkarapusoppa
• Näläntappajapiffi + kermapotut + höyrytettyjä rehuja
• Amaretolla maustettu mangosose
• Soropit & konjamiinit
• Jauhelihaan ja juustoon piilotetut maissinaksut
• Cocktailpalat + booli

Ruokajuomina maistelimme ulkomaan elävien olutta ja default-punkkua/valkkaria. Ruuanlaiton lomassa tosin meni koppa rapaa, luonnollisesti.

Katkarapusoppa oli tosiaan mielenkiintonen kokemus. kuten jo aiemmin kerroin, kumpikaan meistä ei moista sotkua osannut tehdä, mutta silti ko. keitto on edelleen parasta katkarapukeittoa, mitä olen kuunaan maistanut! Ja se muuten oli tosiaan katkarapukeittoa, eikä keittoa katkaravuilla! Kattilaan törkättiin muistaakseni makuupussillinen katkarapusia, kasvisliemi, valkkaria, tilkka kermaa, tilliä ja luoja ties mitä! Ilman mitään kummempia kommervenkkejä...Hemmetin hyvää.
Ruuanlaiton lomassa ja varsinkin ruokailun yhteydessä otimme joukkoon illan vieraan, eli Turhapuro VHS:t kasalle videoiden viereen ja Uuno-maratoni käyntiin. Siinähän se ilta napsahtiki mukavasti, ja mikä tärkeintä tästä alkoi ruuanlaittoiltamien viettäminen mitä maukkaampien sapuskoiden parissa. Joukkomme tumma vahvistui vielä yhdellä vellipeukalolla noin vuonna 2005, kun Sihvonen, eli Sven Tuuva, eli Kiksa tarttui veitseen ja aloitti pilkkomishommat. Tästä on hyvä jatkaa...

Rautavaarailtamat

Tapio Rautavaaran ja Lapin innoittamina loimme makua ja valoa helmikuuhun herkullisella ruualla Tapsan "Rakovalkean" soidessa taustalla. Sapuskoilla haimme mielikuvaa, jonka me Lapista koemme. Se ei välttämättä ole oikeaa Lappia, mutta antakaa meidän pitää fantasiamme...

Pääasiaan, eli ruokiin... Kokkaileminen aloitettiin reippaalla patikalla kauppaan helmikuun pakkasissa, pitkospuita myöden. Paikallisella puotipuksulla ei ollut tarjota meille tuoretta siikaa, joten Flanin ja Kiksan tehtäväksi tuli lähteä moista onkimaan suuremmilta kalavesiltä, eli Cittarin kalatiskiltä. Poijat hokas tiskiltä miekkakalan. Pohojalaasten neuvottelutaitojen ansiosta kalakunnan edustajan kilohinta laski 25:sta 20:een euroon kilolta! Edellyttäen toki, että ostetaan koko puolitoistametrinen eväkäs. Varsinkaan Flan ei saa ajatusta nyt mielestä, joten kaippa meidän pitää moinen herkku hankkia ja järjestää jonkinsortin Finding Nemo - tyyliset peijaiset.

Illallinen sovittiin syötäväksi vasta noin kello 19:00 saunan jälkeen, joten jotain pientä suolastahan sitä piti naatiskella jo aiemmin. Nälkäkuolemaa siirsimme varsin oivalla eväällä: MonenSortinMakkaralla! Oli Ryynimakkarata, oli Habanerokabanossia ja oli käytöstä poistettua HK:n blöötä...ai ai! Siansuolisikarit vain siisteiksi kiekoiksi, suloiseksi sekamelskaksi uunivuokaan ja pätsiin. Kyllä sillä eväällä taas jakso ja Eetvarttia teki!

Kun korvantaukset oli kuurattu, lyötiin saketit ja rippipuvut niskaan ja syötiin herkullinen juhlaillallinen. Alkuruuat ja pääruoka jaksettiin sujuvasti silpasta, mutta sen jälkeen oli pakko pitää taukoa ennen jälkiruokaa.



Menu:

• Leipäjuustoinen Waldorfin salaatti
• Kermainen juusto-poro-juureskeitto
• Siikaa sämpyläpalttoossa
• Pottuvoi
• Lättyjä ja Vanilijalla, konjakilla ja hunajalla maustettuja lakkoja, sekä kermavaahtoa ja tyrnimarjoja.

Tervetuloa ravintola-restaurang Vaaleanpunaiseen Sikaan

Jos olet löytänyt tiesi blogillemme, kuuluu makunystyräsi todennäköisesti maamme pieneen gastronomiseen eliittiin...Onnea siitä vain kovasti! Kolme Ähtäriläisperäistä sunnuntaikokkia ovat syntyperästään huolimatta koetellut hyvän maun rajoja jo vuosia ja loihtinut erilaisiin teemailtamiin toinen toistaan herkullisempia atrioita.
Innostusta haemme eri maiden köökeistä ja nakkikioskeista, Ryynäreistä, Suomalaisesta eräkokkauksesta ja ennenkaikkea Uuno Turhapuron kuvaamista herkkumuonista, joille ei löydy vertaista...



Julkaisemme täällä menuja ja kuvauksia ruuanlaittosessioistamme kuvien kera. Ruuanlaitossamme pääasia on maku, ei sapuskan ulkonäkö, väri, esillelaitto tai nimi. Tiedämme myös, että satobriäärimme sisältää raakasti rasvaa, kermaa, sokeria ja muita ihanuuksia, joiden kuuleminenkin saa kansanterveyslaitoksen hännystelijöille nousemaan näppylöitä ja syräntauteja. Mutta, mutta...Me teemme Hyvää Ruokaa...jos haluat lukea höyrytetystä porkkanasta kermankaltaisessa kasvisrasvalitkussa, lue sairaalan ruokalistaa...