Hirvikikkareita

Hirvi se on tuolla liikenteessä kaikkien kaveri, mutta lautasella siitä sydänystävän vasta saakin. Poikamiesillan ratoksi ajattelin selättää nälkäni ja pyöräyttää jotain pientä särvintä tuosta metsiemme Chuck Norrisista. Otin pakkasesta paketillisen hirveksen jauhelihaa ja ja tutkailin sitä kuin Hamlet herra Yorick -paran pääkalloa ja koitin pähkäillä, että ollako vai eikö olla moisesta muussatusta lihasta ruuvaksi.
Tosiasiahan on, että tämän lempeäkatseisen sorkkaeläimen liha on kuivaa kuin shakki-pelin opaskirja, joten rehellistä läskiähän sen kanssa pitäs joka tapauksessa laittaa. Päätimpä sitten tehdä ihan yksinkertaisesti hirvenlihapätkylöitä, jotka saivat pekonista palttoon ympärilleen.
Maustamista tuumasin jonninverran ja alkuun ajattelin tehdä jotain joutavanpäiväistä mexico-fiesta-caramba-tsa-tsa-tsaa-juttua, mutta pienen ja synkän yksinpuhelun tuloksena tulin järkiini ja kunnioitin hirvieläimen maukasta muistoa ihan perinteisillä yrttihöppeillä. Taikinaan kärsväytin runsainmitoin sipulia, pari kynttä valkoista sipulia ja heitimpä joukkoon vielä muutaman murskatun katajanmarjankin. Sipulimössöt lihan joukkoon ja joukkoon suolaa, timjamia, rosmariinia, lipstikkaa, salviaa jne jne ja sekotellaan. Sen verran meinas olla taikina kostean puoleista, että piti nakata hiukkasen fibrexiä joukkoon, ettei pullataikinasta tule lättytaikinaa.
Taikinasta muotoilin ruuansulatusjärjestelmän lopputuotteen näköisiä kikkareita ja tutustutin ne kuumaan pannuun ja voikiloon. Ruskistin pinnan nopeasti ja töppäsin joukkoon vielä lorauksen viskiä tuomaan ryhtiä sapuskaan. Valurautapohjaisen pikasolariumin jälkeen kääkylät pyöräytettiin pekoniin ja törpättiin uuniin. Kääröt lojuivat miedossa lämmössä pitkään ja kävin välillä valelemassa pekonista irronnutta rasvaa pötköjen päälle.
Täytyypi sanoa, että kyllä tällä sapuskalla kelpas taas poikamiesilta kruunata!