Pyhäillan eväkset

Pimeä marraskuun sunnuntai on mitä oivallisin päivä tarttua siihen talon parempaan soppakauhaan ja laitella pikkusen pötyä pöytään. Pikkuhiljaa lähestyvän joulun kunniaksi nappasin pakkasesta poro-Petterin etuselkää ja vuolin siitä lastusia käristystä varten. Poronkäristyshän on ruokana yksinkertainen kuin amerikkalainen pintaliitopoppari, mutta voi veljet ja naapurin mummon tukisukat kun se onkin sitten hyvää! En sotkenut poron joukkoon pekonia, joten rasvanantajan tärkeää roolia hoiti jälleen kerran rakas ystäväni ja sielunkumppanini Voikilo. Kärystin lihat ja sipulit, joukkoon hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Pannulla tirisevän herkun nesteytyksetä huolehdittiin kaatamalla vajaa puoli purkillista olutta ja desin verran vettä joukkoon. Annoin hautua kannen alla tunnin verran ja välillä kävin töppäsemässä olutta tai vettä joukkoon, ettei ruoka pääse kuivahtamaan.

Käristyshän vaatii toki seurakseen muutakin kuin kauniita sanoja joten lisukkeen virkaa toimitti lanttu-porkkanamuusi ja uunissa kypsennetyt palsternakkakuutiot. Muusi tehtiin kaikkia perinteitä kunnioittaen kermaa ja voita säästämättä ja sillälaillahan sitä ei voi pilata edes huonosti harjoiteltu tiernapoikaesitys.
Palsternakkaan napattiin joukkoon öljyä, hunajaa, suolaa ja lipstikkaa. Kuutiot uuniin ja voipa sanoa, että siitä ei uunijuurekset parane vaikka pantas riisipuuroa ja kettukarkkeja päälle!
Pikkusen vielä puolukkasurvosta ja rosollia kylykeen väriä antamaan ja ei kun virsiluukkua kohden!

Kyllähän tämä ateria roletaarin nälän vei hetkeksi, mutta iltasellahan se TVstä tuttu pikku nälkä tuli taas ovelle koputtelemaan. Toisin kuin tvssä, meillä ei danonet tai activiat härnää tuota maksavaivaisen maissinjyvän näköistä vierasta. Iltapalaksi tuli leivottua karppisämpylöitä juustosta, kanamunasta ja mantelijauhosta. Joukkoon vielä pikkusen psylliumia ja fibrexiä niin johan toimii. Ongelmana sämpylöissä on tupannut olemaan se että ne lässähtää kuin juhlatunnelma yhteislaulun alkaessa, mutta riittävästi kun laittaa leivinjauhetta joukkoon niin sillä nousee vaikka hevonen suosta. Sämpylöiden väliin tuoresjuustoa, kinkkua ja rehuja. Lautasen reunalle uunikuumat savuhovin "Hovinarri" ja "Tuska" makkarat, savuchilipaprika- ja Bergkäsejuustoa, pikkusen kurkkusalaattia ja dijon-sinappia niin voi voi... Kyllä siinä pikkunälkä otti hattunsa ja keppinsä ja lähti etsimään kortteeria, josta löytys näitä mukajugurttien popsijoita... Pitää vielä mainita, että tuo Tuska-makkara alkaa olla jo sitä luokkaa, että sitä kehtaa jo maustemakkaraksi sanoa. Suunpolttotuntumaa on varmaan suurelle osalle kansasta enemmän kuin tarpeeksi. Kokonaiset pippurit makkaran sisällä on myös miellyttävä yllätys.

Näin sitä tuli taas yksi päivä syötyä ja tyytyväinen vain voipi olla...