Öljyistä satuskaa

Työviikko alkaa taas olla takanapäin, joten lapiomies kaipasi suuhunsa muutakin kuin peukalon kynttä. Sattuman oikkujen kautta tuli vierailtua Seppälän Sittarissa ja kaupasta lähtiessäni tunnelma oli tyytyväinen kuin pirtutrokarin käräyttäneellä vallesmannilla. Olen kyntänyt maaliman turuja tai ainakin lihatiskejä jo vuositolokulla etsien maustamattomia kanan siipiä. Mikä jumanhäppeli siinä riivaa, että niitä ei taho löytää ko saastutettuna sillä samalla likumentillä, millä tärvellään 97,8% maamme lihoista. Se on niin karmeeta lamppuöljyn makusta törkyä, että sitä ei puhdista edes Mordorin liekit! Nyt kuitenkin satuin kyseisen sittarin lihatiskiltä löytämään maustamatonta siipeä ja myyjän mukaan tämä ei ollut edes ainutkertainen lottovoitto, vaan herkkua on ollu jo useempana viikonloppuna. No minähän hamstrasin herkkua kuin pitäjän talttahammas kovaa vanikkaa ja lähdin nyyttisen kanssa kotio ja tuumasin, että tänä iltana Muuramessa kuuma öljy tirisee kuin inkvisition kevätkemuissa konsanaan.
Ja sapuskahan olikin sitte uitettu öljyssä kuin Italian gigolon tukkavärkki! Pääruuvaksi 13 minuuttia öljyssä kiehuneita kanansiipiä, jonka jälkeen kekkilän mannekiin lentövärkit meni piipahtamaan kattilassa, jossa oli punasta voita ja Teksasin Petterin wings - kastiketta. Voi herran pieksut ja muukin karderööppi ko osaskin olla hyvää!! Ei paljon ees hävenny New orleansissa syömilleni wingseille, jotita kokkasi puoltoista kertaa elämää suurempi musta kokkisjeppe. Aivan törkysen hyviä oli nämäkin! Kaveriksi vaan raikas kynsilaukkadippi ja kunnolla öljyssä ruskistetut sipulirenkaat niin voi voi...ei siinä muuta tarvii.
Jäälkiruuan kunniakasta virkaa toimitti tänään Salama - Sepin ideoimat juustokikkurat. Valkohomejuustokinkkurat pyöritetään kanismunassa, nisujauhossa ja korppujauhossa niin monta kertaa, että kuorrutus juuston ympärillä on tiukempi kuin rovastin rouvan moraalikäsitys, sitten vaan köppyrät kuumaan öljyyn tirskahtelee. Kylykeen töppäsin hunajalla maustettuja lakkoja antamaan vähä makeutta, niin ei siitä jälkkäri montaa pykälää vo parantua!
Sepi haukkuu allekirjoittaneen vähintään rumaksi kerettiläiseksi kun käytin suoraan kaupan hyllyltä otettua juustoa...Maestro itse kuulemma kypsyttää sitä vielä pari viikkoa jossain hiivatin supikoiran peräsuolessa tai vastaavaa, mutta hyvää se oli näinkin!!