Makumatka Bourbon Streetille - Jambalaya

Päivällä tuli mieleeni vuoden takainen New Orleansin reissu ja siellä nautitut ruokamaailman jalokivennäiset. Alligaattori, Gumbo, Kilpikonnakeitto, Jambalaya jne jne... Oi niitä herkullisuuksia. Syvän liikutuksen ravistaessa makuhermoani päätin suorittaa makumatkan Big Easyyn ihan kotiköökissä ja valmistaa Padallisen Cajun Jambalayaa.
Jambalayahan on siinä mielessä mukava ruoka, että siihen voi töpätä lihakseksi/kalakseksi melkeen mitä tahansa. Lousianan soillakin punaniskaset maajussit ovat heittäneet pataan kaikkea mitä niiltä suistoilta vaan on sattuneet kiinni juoksemaan, uimaan tahi lentämään. Joukkoon vaan riisiä, paprikaa, sipulia, selleriä, persiljaa, ja mausteita niin raakasti, ettei se naapurin Mary-Bobin puuceen alle kuollut kilpikonnan raato maistu sotkun joukossa.
Lihaksi valitsin varsin yleisesti käytetyn sekoituksen, eli kanaa ja makkaraa. Salamitanko ja habanero Kabanossi sopivat soppaan, kuin lihava poika luokkakuvaan.
Käsivarsituntumaltakin heitettynä mausteet osuivat juuri kohdalleen ja tästä etelävaltojen ökköpökkö sai kaihon kuihduttamilta makunystyröiltäni lämmintä kiitosta.

Pahkeinen

Lukijamme muistutti minua Pahkasika-albumissa kerrotusta jutusta, jossa Pahkeinen niminen herra koiransa Holopaisen kanssa oli nakkikioskilla evästä noutamassa. Kojussa oli myynnissä annos nimeltä "Pahkeinen", jonka sisältöä baskeripäinen sankarimme tiedusteli. Herkkuhan oli kaikkien ravitsemusliikeistä yöllä palaavien yöpala, eli keitetty banaani ja mämmiä.

Lukijamme toivoi testiä ja juttua tästä etelänmeren pääsiäisherkusta, joten eihän siinä muuta kuin mämmikauppaan. Johan ne on pääsiäisen mämmit saatu just nikoteluta, niin kyllä sitä yks ropponen menee taas hyvällä ruokahalulla!
Keitin banaaniin nahkoineen päivineen ja annoin kiehua noin 10 minuuttia, jonka jälkeen varovasti leikkasin kuoren auki. Panaatti oli herkullisen kuuma ja mukavasti pehmennyt ja mämmi oli jääkaappikylmää, joten ei kun syömään...

Niin hyvää kuin nämä herkut erikseen ovatkin, eivät ne samalle lautaselle kuulu paljaaltaan. Mämmi on sellaisenaan varsin tumman makuinen ruoka ja keitettäessä banaanikin muuttuu ei niin raikkaan makuiseksi, joten yhdessä nämä kaverukset muodostivat tylsyyden mustan aukon, joka imee kaiken syömisen ilon itseensä..
En kuitenkaan antanut tämän tylsänmakuisen grilliherkun lannistaa, vaan sylkäsin känsiin ja päätin modifioida siitä herkullisen version, jonka nimesin Pahkeisen koiran mukaan Holopaiseksi.
Keitetty banaani haudutetaan vanilijalla, fariinisokerilla ja kookoslastuilla maustetussa kermassa.
Mämmin päälle ripsotellaan laventelilla maustettua sokeria ja koristellaan kookoslastulla. Banaani siihen mämmin kylkeen ja herkulliseksi maustunut kerma kastikkeeksi. Ai..ai..AI, kun on hyvää! Perus snägärisapuskasta kuoriutui oikea jälkiruokien sitruunaperhonen! Tätä kelpaisi tarjota jo vaikka kelle!

Kuu kiurusta kesään, makkarakonsulentista mahottoman vähäsen...

Onnetar potki muuramen poikaa, kuin kiukkuinen aasi kuohitsijaa, kun työpäivän päätteeksi viivähdin keljon cittarissa. Päivän evääksi oli tarkoitus valmistaa kevyttä kasvismössöä, kunnes taivainen loiste valaisi herkkuja notkuvan vitriinin heti lihatiskiä vastapäätä. Makulihan konsulentti oli tullut tarjoamaan lihaisia iloja hiljaiselle kulkijalle.
Erilaisia makkaroita oli tarjolla montaa eri sorttia, joten runsaudenpulassa jouduin pelaamaan kulinaristista bingoa ja arpomaan itselleni muutaman makkaran maistettavaksi. Makkarat valmistin pyöräyttämällä niitä ensin kuumalla ja pannulla ja töppäämällä sen perään uuniin.
Makkaroiden seuraksi otin Rasilaisen porkkanaista hapankaalisalaattia sekä punaista ja sinistä turkulaista. Mahtisalkojen kyytipojaksi valitsin Irlanninpoijan O´hara's Stoutia.

Maistellut Makulihan herkut:
Lammassalami:
Sopivan rakeinen ja leppoisan makuinen makkara. Mieto savunmaku tuo mieleen juhannussaunan maaseudulla. Italialaisen salamin voimakkuus lyö kättä suomalaisen talonpoikaisperinteen kanssa.

Yrttibratwurst:
Tätä makkaraa valmistaa takuulla Gunhild Brünner Baijerin maaseudulta. 130 kiloa täyttä ruuanlaittotaitoa Saksanmaalta. Rasvaisuudeltaan täysin eri tasoa kuin Pirkan tuottama pikkuserkkunsa. Yrttien maku antaa odotuttaa pienen tovin. Vaatii toverikseen tummaa olutta ja hapanta kaalia. Sehr Gut...Sehr Gut...

Salarakas:
Aurinkokuivatulla tomaatilla, basilikalla ja ties millä maustettu urbaani trendimakkara. Varsin konstikkaan makuinen. Tämä Fingeroos ei meikältä vastarakkautta saa...

Palviryynimakkara:
Erittäin mehukas ja maukas ryynimakkara. Vähäryynisempi, mutta huomattavasti rasvaisempi kuin Poutun ruisryynäri. Tumma olut seuraksi ja juhlat on valmiina alkamaan.

Persikkapiiras by TM

Katastroofin ainekset olivat valmiina, kun lukijamme TM marssi keittiöön aikeena valmistaa persikkapiiras... Sellaista ruokaa ei olekkaan mitä TM ei olisi saanut poltettua pohjaan (jopa lihapiirakka mikroaaltouunilla...?). Anyways. Rohkea rokan syö periaatteella saapastelin soitellen sotaan ja maistoin "tekelettä". Yllätys oli valtava persikkapiiras näytti persikkapiiraalta ja myös maistui persikkapiirakalta! Onnittelut!


Jännityksellä odotellaan seuraavaa kokkaustapahtumaa. Silloin selviää oliko äskeinen tapaus sattumaa. Ai, niin. Puolet ohjeen mukaisista raaka-aineista jäi pois. mm. sitruunamenu+kuori, hillosokerikuorrutus.. Mutta ei kuulemma oo niin tarkkaa..

Lavatanssi-iltamat

Kesän irvistäessä kulman takana alkaa pahinkin pihtipolvi koukistua, kun ajattelee tulevan kesän lavatansseja. Ai ai...Slipoveri päälle, teryleenit jalkaan, taksimiehenkengät koipiin ja Mennenit leuan alle ja kyllähän käy flaxi! Otimme kickstartin heinähattujen letkajenkkaan virkistämällä muistia perinteisistä lavatanssibuffeteista iltamien muodossa.
Vaikka menyymme oli varsin yksinkertainen, oli se käsittämättömän suurta gastronomista taidetta. Onnistuimme luomaan parissa tunnissa buffetin, jonka valmistamiseen menee tanssit järjestävältä urheiluseuralta tai VPKlta koko päivä!

Menu:
Lauantaimakkarapihvit
Itikan käristeet
Kahvi/tee
Junttipulla

Kuten jo mainitsin, menu on varsin arkinen, joten asiaan.
Lauantaimakkarapihvit paistoimme pannulla, jonka jälkeen töppäsimme päälle sinapit, kepsutit ja kurkkusalaatit. Juustosiivu kanneksi päälle ja haaleaan uuniin. Siinä vaiheessa kun juusto alkaa hikoilemaan, se on juuri sopivan nahkeaa ja luo aitoa lavatanssitunnelmaa.
Käristeet löimme vartiksi 150 asteiseen uuniin, jonka jälkeen uuni otettiin pois päältä ja kylmennyttyä laitoimme sen takaisin 100 asteeseen. Hetken aikaa tätä venkslaamista niin makkaroista tuli lämpöisiä ja kuivia ja kurttuisia. Juuri sellaisia mitä myydään tanssiloisissa viimeisten valssien aikaan yhden hinnalla kaksi.
Zoise sai lähtemättömän tahran maineeseensa ja arven sieluunsa laitettuaan sinapit väärin Kiksan käristeeseen. Tämä onneton mämmikoura töppäsi sinapit suoraan makkaran päälle, eikä hankalasti voipaperin kulmaan, mistä se valuisi rinnuksille, mutta olisi niin valtavan kiva dipata. Kuten jo Kiksan ilmeestä näkee, meinasi hänen iltansa mennä aivan harakoille tämän anteeksiantamattoman erheen vuoksi.

Kahvi ja tee keitettiin paria tuntia ennen tarjoilua ja laitettiin metallisissa pannuissa ulos jäähtymään. Ennen tarjoilua juomat kuumennettiin liedellä 40 astetta liian kuumiksi ja tarjoiltiin paffimukeista. Kieli paloi, kitalakeen jäi kitkerä kalvo ja juomassa oli tekemisen makua.
Pullapitko ostettiin kaupan prosenttikärrystä, joten se oli jo hiukan kuivahkoa. Pitkosta leikattiin ohkasia siivuja ja jätettiin kuivumaan. Tuloksena oli ankkastukkia, jota oli aivan pakko kastaa, jotta sen sai syödyksi. Pullassa olleet rusinat olisivat saaneet olla ehkä hiukan kuivakkaampia, mutta hyvää oli näinkin...
Iltamien jälkeen kaksikko Flan&Kiksa vetivät tanssireinot jalkaan, victory leaguet kainaloon ja lähtivät seinäruusuiksi Ähtärin kaupunginorkesterin keikalle.

Sikuvainajata konjamiini-appelsiinisoossissa

Selailin vanhoja ruokakuvia ja vastaan tuli kuva herkusta viime lokakuulta. Poikain kanssa piti jotain pientä särvintä saada suolenmutkaan ja Keskis-Topin ruokakaupasta tarttui mukaan värkit pieniin possupeijaisiin.
Töpseliturpa sai seuraksensa cheddarjuustoa ja pekonisiivuja. Pintaan laitettiin mustapippuria ja suolaa ihan näön vuoksi.
Possuburgereiden seurustelukumppaneiksi houkuttelimme kukkakaali-parsakaaligratiinin ja varsin maukkaan konjakki-appelsiinikastikkeen. Kastikepohjaa tarjosi tuttu ja turvallinen Demi Glace, johon törpättiin apteekkarin konjakkia, appelsiinimarmelaatia plus maustehia. Eihän se marmelaati kastikkeessa roletaarin nälkää vieny, mutta anto pikantin sävytyksen.
Koska pöydällä oli vielä tilaa, laitoimme pikkupurtavaksi juustokuutioita, paistettuja nakkisia ja votkamarinoidun juuresraasteen.
Näillä eväillä vatsa täyttyi ja nälkäkuolema jäi nuolemaan laihoja näppejään.