Zoisen rupsahdettua yhdellä vuodella, porukka ajatteli syödä hieman kevyemmin ja jotain kasvispitoista ruokaa, jota vanhan naavan keittiöpuolikin osaisi prosessoida.Pitkällisen harkinnan ja pähkäilyn tuloksena päätimme valmistaa porkkana-lanttu - majoneesisalladea ja siihen kylkeen ihan näön vuoksi hieman lihoja ja kenties vähän erilaisia sooseja. Lopputulemahan oli, että eläinkunnan kutsuvierasta oli enenmmän kuin Ähtärin eläinpuistossa asukkaita. Oli sian lihaa, oli villisian lihaa, oli häränhanuria, oli biisonia, oli alligaattoria, oli kananlihhoo ja oli pekonia. Lihaksia grillailtiin, uunitettiin, paistettiin ja pidettiin muuten vain hyvänä koko ilta ja hyviähän ne olivatkin. Putte sai nahkaansa suolaa ja lämpöön haettiin vauhtia uunista, jonka jälkeen haettiin rusketusraidat grillistä. Possun nahka jätettiin rasvakerroksen kera paistinpannulle, jossa ne saivat seurakseen ruisleivän palasia, eli tirripannua (vähäsuolaista sanoi Sihvonen). Villisikaa hemmoteltiin ennen paistinpannua mustapippurilla ja suolalla.Myös naudan seuraksi kelpasivat samaiset suola ja pippuri. Nopeasti väri pintaan pannulla ja uuni hoiti loput. Ei ehkä niin mediumia, kuin perustuslaki määrittelee, mutta varsin maukasta oli silti. Biisoni oli hippituulella, joten sen kruunasi timjami ja suola. Alligaattori syötiin sellaisenaan, niiden mausteiden kanssa, joita punaniskanen suolla kalastava linttapieksu sille ameriikassa antoi. Broi
sku maustettiin inkivääriseksi mausteseoksella ja naitettiin pekonin kanssa ja iskettiin pannulle.
Kastikkeita oli neljää sorttia. Viherpippuri-juusto-kermakastiketta, chili-mangokastiketta, tummaolutsoossia ja tuoresalsaa. Olutkastiketta lukuunottamatta kaikki varsin maukkaita.
Jälkiruuaksi tarjoiltiin monopolia, jonka Sihvonen suvereenisti (todellisuudessa akkojen avustuksella) vei ja banaani-päärynä-mango-jugurtti-jäätelö-mansikkasmoothie, sekä Hannan leipomaa herkullista suklaapiirakkaa.
Taas kelpasi yksi vuosi vanhentua, kun sai hyvin syödä.
