Hot Dog talkoot

Jyväskylän markkinoiden jälkimainingeissa kunnioitettiin Muuramen verkkoniemessä perinteistä kökkähenkeä järjestämällä Hot Dog talkoot. Talkooväen tehtävänä oli evästää Flanin ruotsista tuomat Bullensin nakit vihonviimoiseen pötkylään. Ahkeraa talkooväkeä kasattiinkin ympäri Keski-Suomea ja Etelä-Pohjanmaata ja pöydät pantiin notkumaan.

Vaaleanpunaisen sian hienot herrasmiehet laittoivat karderooppinsa kunnolla uusiksi ja hankkivat jokainen samanlaiset Slipoverit, kauluspaidat, vakosamettihousut ja harmaat taksimiehen kengät. Nyt on joka pojalla sitten sellaiset tekstiilit niskassa, että äiti voi sanoa, että " Nyt on niin siistit ja nätit vaatteet, että kehtaa poijakseen tunnustaa." Saunan raikkaana kelpasikin laittaa uudenkittanat pyhävaatteet päälle ja aloittaa ruuanlaitto hyvässä seurassa.
Oikarin perheen kauniimpi puolisko oli kokkaillut iltaa varten raikasta ja hyvää salaattia, herkullista hampputofua sekä aivan uskomattoman hyvää tuoreomenapiirakkaa!
Näiden herkkujen lisäksi grillailtiin hodareita, särvittiin juustoja ja viinejä ja pelailtiin lautaisia pelejä. Jälleen kerran kerran Kiksan ja Illun verbaalinen romuralli Aliaksessa sai pelikansan räkättämään kuin puolipöhölön nukketeatterissa.

Taannoin vaaleanpunainen sika tuumasi, mikä on sellainen keittiöväline, jota ilman ei voi itseään kutsua vakavasti otettavaksi keittiörotaksi? Vastaus oli päivänselvä...
- Suklaaputous! Sellainen oli siis välittömästi tilattava läntisestä naapurista ja testi oli suoritettava hodarien jälkiruuan kruunaajana. Laite oli komia ja sula suklaa valui laitteesta kuin rapa tielaitoksen työmiehen haalareista.

Illan vaihtuessa yöksi voitiinkin hyvillä mielin heiluttaa menneelle kesälle hyvästiksi ja virittäytyä tulevan talven kirpeiden pakkaspäivien eväsretkiin ja kuumien lihapatojen lämmittämiin juhlaillallisiin.

Ween maan wiljaa - markkinoiden satoa 2009

Ween maan wiljaa markkinat tuli ja meni männä viikonloppuna. Odotukset olivat korkealla, kuin teinipojalla ensitreffeillä ja osittain nämä markkinat täyttivätkin hiljaiset haaveet. Edellisvuoden tapaan kojua oli pystytetty vieriviereen ja reipas markkinahumu täytti syksyisen viikonlopun. Jollain lailla vain ihmetyttää se, että vaikka myyntikojua oli satamäärin, myyntivalikoimaa oli yllättävän vähänlaisesti. Tuntui, että 85% kojuista kauppasi valkosipulituotteita, sinappia, paistettuja muikkuja tai Latvialaista kilohailia. Eikö tosiaan Suomen luonto tarjoa mitään muuta? Yhdistyneen euroopan vuoksiko kalasäilykekin pitää hakea Baltiasta?

Toisin kuin Kauhajoen markkinoilla, täältä puuttui se jokin "yksi ylitse muiden" - juttu. Muikut oli toki varsin suunmyötäisiä ja hevosmakkara teki pollevainajalle kunniaa, mutta mitään naurisleivän kaltaista tajunnan poksauttajaa ei löytynyt.
Tilat toimi Jyväskylässä huomattavasti paremmin kuin Kauhajoella, mutta myyjät taisivat markkinoiden alla keskittyä enemmän Big Brotherin häätöäänestykseen, kuin myyntirepertuaarin kasaamiseen ja se on varsin sääli. Jos jokin asia markkinoilla pitää nostaa ylitse muiden, se oli katos, jossa wanhoihin kenttäharmaisiin pukeutuneet herrasmiehet möivät hernessoppaa, lättyjä ja nokipannusoroppia. Aivan mahtava ajatus! Tällaista lisää.

Odotukset markkinoiden suhteen täyttyi siinä mielessä, että sain markkinoilta valkosipuli- chilimurskan, joka jäi ostamatta Kauhajoelta. Muuten tarjonta jäi harmittamaan, kuin reikä upouusien mokkasiinien pohjassa.

Kauhajoen ruokamessut 2009

Jyväskylän ween maan wiljaa - ruokatapahtuma odottelee jo parin päivän kuluttua, emmekä ole vieläkään saaneet aikaiseksi arvioida Kauhajoen ruokamessuja, joita tanssittiin jo muutama viikko sitten.
Ruokaväen Ruisrock keräsi tuhansia tuohipuntteja ihmettelemään näytteilleasettajien toinen toistaan houkuttavampia tuotteita. Messupaikkana toimi idyllinen maatila peltoineen ja ulkorakennuksineen. Miljöö oli upea, mutta ruokamessupaikkana se ei valitettavasti aivan toimi. Monet näytteilleasettajat olivat pystyttäneet kojunsa johonkin aitannurkkaan ja kun porukkaa on kuin pikkuhousuja Dannyn lavalla, ei kulkemisesta ja kiertämisestä tule mitään. Sisätiloissa oli välillä täysin toivotonta päästä notkuvien maistiaispöytien äärelle, kun jono tiskille kiersi aittaa kuin huonosti organisoitu letkajenkka. Pari näytteilleasettajaa jäi sen vuoksi testaamatta, kun jonot olivat ulos asti niin pitkät, että nälkäseltä kaverilta loppuu kaloriat kesken jos niin kauan joutuu jonottamaan.
Alueen pienellä sisäpihalla olevat kojut jäivät niin ikään ikävästi messukarjan jalkoihin ja niidenkään pällistely ei täyttänyt minulla nautinnollisen toiminnan kriteerejä, mutta oli silti toimivampaa kuin sisätilojen kioskit. Toimivimmiksi osoittautui isoissa teltoissa olevat kojut. Myyntitiskit kiersivät nätisti telttojen seinustoja ja väenpaljous ei haitannut pätkääkään niin pahasti.

Herkuteltavia tuotteita oli joka makuun. Oli lihaa, kalaa, viljasta. Oli suolasta ja makiaa. Oli hyvää ja pahaa...oli kaikkee! Maukkaimpana jäi mieleen chili-valkosipulimurska, jota minä maistelin mutta onneton unohin sitten ostaa mukaan ja kannan tätä katkeruutta mukanani joka hetki kun hyvää piffiä grillaan tai syön oikeastaan ihan mitä tahansa. Oli se niin herkkua.
Kauhajoen leipurien naurisleipä vei myös kielen kitalakea myöten mennessään ja Körttipastilleja imeksiessä kaikki tehdyt ja tekemättömät synnit saivat sapiskaa.


Hiukan oudoksutti, että alueella oli vain ja ainoastaan yksi muikkukoju. Ja sekin potkaisi liikavarpaansa Kauhajoen kantoon esittelemällä öljykannua heti paistinpannun takana. Vaikka muikkujen paistamiseen jostain täysin irrationaalisesta syystä käytettäisiin öljyä, niin ei sitä ny Jumanplita sentään tarvii kaikelle kansalle esitellä!!!! Muikut oli tosi hyviä, mutta kyllä tommonen öljyn kanssa pelleily on syytä lopettaa jos alalla haluaa jatkaa.

Näiltä messuilta on hyvä jatkaa Jyväskylän vastaaviin ja katsoa mitä tuleva viikonloppu tuo tullessaan...

Mukana myös muutaman minuutin videoreportaasi reissusta.

Makkarapaneeli palailee pätkittäin

Kauhajoen ruokamessut synnyttivät tarpeen uuteen uljaaseen makkarapaneeliin. Vertailun kohteena toimivat messuilta hankitut Ilmajoen Makkaramestarien lihatuubit. Näiden lisäksi pannulla lepäilivät Lidlistä hätäistyksissä hankitut pikku-Bratukat.
Makkaramestarien valikoimista arvovaltaisen raadin tiukan syynin alle joutuivat aurajuustofursti, porofursti sekä hirvimakkara. Makkarat loimotettiin kypsiksi Flanaganin hakatalojen Beverly Hillsin sviitin pallogrillissä. Lidl-Bratukat kokivat kiirastulensa puolestaan uunin lämmössä.
Kuten jo monta kertaa aiemmin olemme joutuneet toteamaan, kyllä se nälkä on paras mauste. Tämän vuoksi makkarat maistuivat messuilla tarjotuttujen coctailtikkujen nenässä vallan erinomaisen hyviltä, mutta karu totuus paljastui pötsi täynnä Flanin ruokapöydässä...

• Hirvimakkara

Pettymys. Soijamakkaran lähisukulainen? Kuin pesusientä popsisi. Ehkä ryynärin hajuinen mutta ei makuinen...

• Porofursti

Jos poromakkara maistuu tältä, antaa Petterien vaan nelistää Lapin jänkhällä lamppu noukassa, mielummin kuin makkaramestarien makkarakoneessa. Ei valitettavasti toimi. Koostumus rakeinen ja kohtuullisen napakka. Rasvan määrästä voi todeta, että kyllä pukki porosensa loppuun asti ruoskii, ennenkuin teurastamolle päästää...

• Aurajuustofursti

Oikein harmittaa todeta, että tämä oli näistä paras. Makkara oli varsin hyvä ja koostumus toimiva, mutta aurajuusto oli kaikki käytetty nimeen. Itse makkaraan asti sitä ei ole piisannut.


Tarjonnasta kertoo paljon se, että Lidlin bratukka kiri keulille, vaikka sitä ei edes arvosteltu...
Ilmajoen makkaramestareilla on erinomaista potentiaalia, esim. palvattu heppasen liha on uskomattoman hyvää ja maukasta, mutta makkarat kaipaavat hiukkasen tuotekehittelyä. Erityistä kiitosta ko. tuottaja saa erinomaisesta asiakaspalvelusta myyntipisteellä.

PS. Onnittelut Koskelan gastronautille joka onnistui polttamaan ja räjäyttämään keitetyt kananmunat pohjaan...