Ei nähdä nälkää lauantaina

Eräs tärkeä viisaudenjyvänen, minkä tuohipuntti toi lapsuudenkodistaan mukanaan on se, että lauantaisaunan jälkeen pitää olla tarjolla paljon kaikkia herkullisia naposteltavia. Ei sitä jaksa saunanraikkaana napakymppiä katsella, ellei tarjolla ole hyvää evästä!

Näitä perinteitä kunnioittaen tuli laitettua jos jonkinlaista pikku nutustettavaa lautasen reunalle ja tuloshan on monipuolisempi kuin tahti alokkaiden marssilla. Osittain turvauduin kaupan valmiisiin tuotteisiin, mutta sallittakoon se tällä kertaa.

Salaatti koostui romaine-salladesta, kirsikkatommootista, kurkusta ja herneksen versoista. Salaatti näön vuoksi lautasen reunalle ja sitten siirrytään pääasiaan! Naudanlihapullat saivat nauttia morttelissa jauhetun jeeran ja chimichurri-seoksen hellästä syleilystä ja voikilon ihmeitä tekevästä voimasta. Kanansuikaleiset tekivät sinunkaupat Zoisen suolasekotteen kanssa joka valmistetaan laittamalla atlantin merisuolaa, jeeransiemeniä, kuivattua chiliä ja chipotlea mortteliin ja sitten vaan survotaan kuin äkänen mummo nisutaikinaa. Kun kanat ovat kypsiä, joukkoon löpsäytetään reilusti Buffalo wings-soosia tai jotain muuta käypästä kanansiipisoossia.

Salaatin, kanojen ja lihaympyröiden seuraksi rehellistä uunimakkaraa, kaupan juurespihviä ja kevätkäärylestä ja juustokuutioita. Kurkkua kostutin Hartwallin gourmet tummalla ruokaoluella joka sopi tehtäväänsä kuin vessapaperinpätkä kalossin pohjaan.

Kyllä näiden eväiden avulla malttaa rötkähtää soffanperälle lauantai-illan laatuohjelmistoa seuraamaan.

Evästä ilmasta

Masentavan maanantain iloksi männäviikolla ajattelin kokkailla jotain pikkusen maitoperunoita kurmeempaa.Syksyisiä vetten siipiveikkoja oli vielä nauttimassa pakastimen järjestämästä horroksesta, joten niistähän sitä oli luontevaa jotain vatsalaukun täytettä sekotella.
Pienen pähkäilyn ja arpomisen jälkeen päädyn laittamaan kermassa haudutettua tavia ja yrttilanttuja. Valurautapohjaisen solariumin jälkeen nämä yrteillä, suolalla ja pippurilla maustetut Repe Sorsan Ähtärin serkut menivät uunin mietoon lämpöön miettimään tekosiaan pariksi tunniks. Uunin jälkeen odottikin yö jääkaapissa ja lihojen poisto luurangosta. Lihat kuullotetun sipulin toveriksi kattilaan ja päälle lihojen paistoliemi. Hetken aikaa kiehuttuaan mukaan töpättiin vielä kermaa ja annettiin keitoksen rauhottua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Hauduttelun ja ikuisuudelta tuntuneen kattilan vieressä kuolaamisen jälkeen ruoka maistui kuin polttoaine Flanaganin Cadillacille.
Tavihan on varsin mukavan makunen lintu, mutta on se surkeeta, ettei yhestä siivekkäästä taho saaha ruokaa riittävästi edes hiirenloukkuun.

Myöhäiseksi jälkiruuaksi Muuramen hiivanäppi veisteli pecanpähkinäpiirakan niin mahollisimman Amerikkalaisella reseptillä, että meinas hampaat tippua suusta Jämsässä asti! Pohja on perus murohuttua, mutta täyte on niin sokerista sorttia, että voi veljet, veljenpojat ja niiden perhetuttavat! Hannun ja Kertun noidan piparkakkutalokin maistuis hapankaalilta tämän jälkeen! Täytteeseen kun piti löträtä pari desiä vaahterasiirappia ja saman verran sokrua ja kaikkee muuta kivaa ja ajatuksia herättävää...Siinä vaiheessa kun völjyyn olisi pitänyt nakata vielä vanilijasokeri niin tuumasin, että nyt alkaa mennä jo naurettavaks ja korvasin sen ihan perus vanilijalla ja hyvää tuli silläkin!

Isänpäivä uunilohi

Männä pyhänä tuli laitettua lohta pöytään. 'Lindin' kauppias oli käynyt oikein Norjanmerellä asti ongella ja repinyt paatillisen särvintä kyytiin. Sen verran hyvännäköinen kimpale oli, että ajattelin ensimmäistä kertaa valmistaa lohesta evään. Mitään elämää suurempaa en alkanut väsäämään, kun kuntokin vaillinainen edellisyön haukottelun seurauksena. Valmistelut alkoivat jo lauantaina suolauksen merkeissä. Suolat niskaan: päälle, alle, sivuille, väliin, joka paikkaan ja yöksi jemmaan jääkaappiin.


Aamulla lätkäsin vuokaan. kermaa, mustapippuria ja ruohosipulia kylykeen. Uuniin folion kanssa 200ºC/30min. Eipä se muuta tarvinnutkaan. Kiikutin herkun porukoille ja kaupansa teki! Suolaus onnistui kyllä nappiin(normaalin ihmisen näkökulmasta). Eipä tuosta jäänyt oikein kaipaamaan mitään. Helppoa kuin ähtärinrantalaisten mollaaminen. Suosittelen :-)

Cocktail-tilaisuus

Siitähän kerkisikin olla jo aikaa, kun sikari-ilta oli. Nälkähän siinä tuli kuvia katellessa! Pidettiin Hakatalojen paremmalla Beverlyhills-puolella Cocktail-tilaisuus.


Värkättiin pieni muotoista purtavaa suklaaputouksineen. Dipattavaa oli jos jonkin sorttista: ananiasta, banaania, vaahtokarkkeja, mangoa... oli suolakeksiä, johon töpätty smetanaa ja heitetty kaviaarit joukkoon. Juoma puolta oli myös riittämiin. Siinä sitten nautittiin antimia hienostuneesti hyvässä seurassa, sikarin konjamiinin ja musiikkivideoiden kera. Lopuksi lähdettiin paikalliseen tanssiravintolaan pelkäämään, että joku tulee hakee tanssimaan....

Sikari-ilta

Paljon on vettä virranut saunanrannassa siitä kun viimeksi tänne on tarinoitu. Tämä ei millään muotoa johdu siitä, ettäkö vaaleanpunainen sika olisi levännyt läävässään ja taputellut mahaansa vaan pelkästä ajan puutteesta.

Syksyn kohokohta vietettiin 16.10 Herra Fiusarin residenssissä Ähtärin Siltakujalla, kun iltaa vietettiin sikarien, sapuskan, saunan ja samppakaljan voimalla. Nämä neljä ässää nivoutuivat toisiaan täydentäväksi saumattomaksi kokonaisuudeksi, josta ei puuttunut kuin klubitakkiin sonnustautunut tanssiva karhu!

Kyllähän oli taas Siltakujan väki ihmeissään, kun tummaan pukuun sonnustautuneita herroja alkoi ilmestyä kulmille. Ovat varmaan kuullut puhuttavan Jetseteistä, mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun Siltakujalaiset näkivät. Vaikka vaatetus oli silmiin pistävän sivistynyttä, pyrkivät eräät osallistujat varastamaan shown verhoutumalla sinisiin housuihin ja mustaan takkiin, eikä eräille riittänyt edes tämä, vaan vaatteiden vaihdon yhteydessä yksi arkipäivän Tommy Hilfiger paljasti ryhdikkäästi lököttävät pitkät kalsarinsa...

Illan aikana saunottiin ja syötiin ja maisteltiin sikareita. Pitipä sitä toisten päästä todistamaan pöhölöyttäänkin ja poikkesivat yön pikkutunneilla ouluveden aalloilla hieman esittelemässä sammakkomiehen taitojaankin. Tämä toki sen jälkeen kun parin sentin jää oltiin rikottu laiturin päästä...

Ruuaksi päätimme ottaa kaikkea pientä kivaa, mitä olisi hauska evästää ja mitä ei olla juuri aiemmin kokeiltu. Lämmin lihapuoli keskittyi riistalintuihin, joita savusteltiin ja paisteltiin. Kalapuolella vatsa sai alivuokralaisen pariloidusta puna-affenesta, joka haki itsetuntoa tuoreesta chilistä. Ruokahan maistui kuin porilainen ja coca - cola sille kuuluisimmalle Kotikumpulaiselle ja herrain herkkuja oli niin paljon, että toinen jälkiruoka jäi kokonaan laittamatta. Jälkiruokapuolelta on mainittava Ähtärinrannan Iso-Antin ja Rannanjärven valmistama lakka-valkosuklaapiirakka, joka näytti paloiteltuna niin raakasti kinkkupitsalta, ettei syömisestä meinannut tulla ajoittain muuta kuin vedet silmiin ja pullanmuruja poskionteloihin. Ulkoisesta habituksestaan huolimatta piirakka oli varsin maukasta ja luotettavaksi väitetyn perimätiedon mukaan Flanagan otti neljä palaa soroppinsa kanssa.

Meny

Alkutuulahduksia haettiin sikarilla

• Punch Petit-Coronation
• 116 mm 4 ½ in, Ring 40
  

Ruuvaksi

• Tuulihatut
• kaviaari-smetana
• valkosipulisimpukka
• jamón serrano-koskenlaskija
• Kuskus-oliivi-chili salaatti
• Savustettua heinäsorsaa
• Pariloitua kyyhkynrintaa yrttipedillä
• Kaviaarilla täytettyjä viiriäisenmunia
  
• Shampanja + cocktail-tikut(rypäle-violettiemmentaali)
• Pariloitua puna-ahventa chilillä
  
• Pariloitua parsaa kerma-mandariini-basillika-punasipuli kastikkeella
• Olutta
  
• Valkosta ja punasta viintä
  

Jälkiruuvaksi:

• Romeo Y Julietta No.1
• 140 mm 5 ½ in, Ring 42
  
• Konjamiinia
• Kahvetta
• Lakka-valkosuklaapiirakkaa
  
• Hetelmiä
• Biljardia

Aikahan livahti nopeasti kuin kermajäätelön syönyt laktoositautinen puuceehen ja kukko oli kiekunut jo äänensä käheäksi ennenkuin ilta oli finaalissa. Tästä on hyvä jatkaa!