Lauantai-illan evästimiä

Talvi se leimuaa komeimmillaan ja ulkona on asteita niin, että pakkasukkokin joutuu kaivamaan sen anopilta saadun napseen kerraston pyykkikorin pohjalta päällensä. Suomi-toholo tyytyy silloinkin vain länttäämään kielen rautakankeen ja sen jälkeen kieli verillä saunaan. Kuten jo monta kertaa on mainittu, saunan jälkeen pitää olla hyvää ja lepposta syötävää tarjolla. Se pitää oppia jo lapsena kotona, muuten ei maaliman turuilla pärjää! Tänä iltana ehtoopalasen virkaa sai toimittaa pikkunen napsuttelulautanen jossa oli kaikkia pientä kivaa, jolla kumpua sai ravittua. Olen tässä taas VPS - myyjäisten ja niinhin reenamisen jälkeen vellonut sellaisessa hiilarikrapulassa, että nyt oli taas aika ryhdistää itsensä Spartalaiseen kuriin ja nuhteeseen ja herkutella kohtuullisen VHH - henkisellä kattauksella.
Lautaselta löytyi karppipitsaa, joka oli päällensä kerännyt luomuista naudan jauhelihasta, tonnikalaa, hiukkasen ananiasta ja paprikaa. Karppipitsan pohjahan on yksioikoinen kuin Kummelin sketsi joten sen valmistaminen on helpompaa kuin perus nisujauhohörösköökkelin. Ite sotken siihen vain mantelijauhoa, kananmunaa, juustoa ja jos haluaa niin töppösellinen fibrexiä antaa mukavan sävytyksen. Pizzan lisäksi lautasen latteaa pintaa koristi oman mielen mukaan maustettu ja sopivasti uunissa paahdettu manteli-cashewpähkinäsekotus, pari erilaista juustoa ja oikeen herkulliset Savuhovin makkarat. Nämä makkarat...voihan poijat ja poikien pelikortit! Oon muistaakseni joskus sanonutkin, että oikeesti mausteisen makkaran löytäminen on vaikeempaa ko täyspäisen basistin, mutta kyllä ny täytyy olla munaskuita myöntää, että johan löyty. Savuhovin Kiukku ja Raivo ovat aika kivasti nimensä veroisia pikku makkureita. Molempien massa on maustettu Naga Morich - chilillä ja sehän antaa potkuja kuin parempikin Harkimo! Raivo on tuoteperheen tiukin tavara ja kiukku on siitä astetta tissiposkisempi versio. Loppujen lopuksi en tulisuudessa juurikaan suurta eroa maistanut, mutta Raivo oli mielestäni paremman ja makkaraisemman makuinen. Vaikka pötkylät osaavat tuliset luonteensa näyttää, ne ei ole niin tulisia ollenkaan, että pitäisi nukkua pää jugurttipurkissa vaan antavat oikeesti mukavaa pientä säväystä kylmään talvi-iltaan. Suosittelen lämpimästi testaamaan...
Eihän se iltainen pala ole mitään ilman hyvää jälkiruokaa ja sellaista näytteli tänään tummassa suklaassa uitetut mantelit ja pähkinät (laitoin puolet pähkinöistä ja manteleista mausteisiin ja puolet suklaaseen), sekä rehti yhden tähden Jallu. Siinä sitä oli evästä jota kelpaisi tarjoilla vaikka Ottomaanien suurvisiirille Riikunmarkkinoiden jatkoilla. Ja jos se suurvisiirille kelpaa, niin se kelpaa minullekin.