VPS myyjäiset

Palovaroittimien paristonvaihtopäivänä perjantaina 11.2.2011 Ähtärin kylällä herättiin tunnelmaan joka oli odottavampi kuin kiltillä poijalla jouluaamuna. Vaaleanpunainen sika oli matkalla pystyttämään myyjäispöytää sairaalan ruokalan aulaan ja Kiksan hoitaman markkinointikoneiston lupaamana pötyä piti ikäänkuin saada pöytään. Fiusar ja Kiksa viksuina miehinä hoitivat leipomiset jo hyvissä ajoin pois alta, mutta Zoise ja Flanagan oli taas myöhässä kuin VR:n raideliikenne, joten nisutaikinaa vaivattiinkin sitten ohimosuonet punasina yöhön asti. Torstai-illan toilailut näytti alkuun siltä, että tästä touhusta tulee valmista samana päivänä kun Tukiaisen Jossu keksii syöpälääkkeen. Sinapit palo pohjaan, Flan lähti vartavasten hakee kaupasta kermaa ja toi väärää, muikkukukko räjähti käsille...noin niinkö muutamia vastoinkäymisiä luetellakseni.
Mutta pöhölö ei anna periksi, joten viisaudenhammasta purren jatkettiin pakertamista ja penthousen ilma oli jauhoista sameana kuin Kolumbialaisessa kokatiinipakkaamossa.
Kiksan lähdettyä haastamaan nukku-ukkoa puolilta öin, Flan ja Zoise jatkoivat taikinan vaivaamista vähän yli kello kolmeen aamuyöstä. Täytyy kyllä myöntää, että yöllä puoli kahen aikaan karjalanpiirakoita rypyttäessä sitä tulee tuumailtua tätä elämistä ja olemista ihan sieltä pohjamudista myöten... Puoli neljän korvilla sitä saikin sitte iskettyä ruotoa syrjälleen ja antauduttua unen ihanaan syleilyyn. Kellon perkule se kumminki on armoton kuin pulloposki patruuna laiskalle renkipojalle, joten ennen seiskaa jo aamulla työn ääreen. Flanaganin kanssa pyöräytettiin leivät vielä aamulla kuntoon, että ne saadaan lämpösinä myyntipöytään.

Täytyy sanoa, että myyjäistilaisuus tuntui hullulta kuin laihialainen pajatson äärellä! 10:15 aloitettiin myynti ja 10:30 oli kaikki mennyt! Ja me kun luultiin, että näitä myyjäiskakkuloita syödään ite vielä Fiusarin viiskymppisissäkin. Kylläpaljon tehtiin, mutta ei riittäny edes alkuun. Palautetta tuli, että kaikki halukkaat ei ehtiny tuotteita edes näkemään. Flan hoiti rahastuspuolta ja minä tyhjäsin paffilootista tavaraa tiskiin minkä kädet anto myöten ja ihan meinas hikee pukata päälle. Raakasta väsymyksestä ja hämmentyneestä mielentilasta johtuen en osannu muutako hekotella moista hullunmyllyä kahtellessa. Tähän verrattuna Stockmannin hullut päivät ovat korkeintaan vanhainkodin joulupuurotilaisuus. Kamerakin oli allekirjoittaneella mukana, mutta ainoatakaan kuvaa ei ehtiny ottamaan.
Tapahtumasta otettiin kuitenkin opiksi ja seuraavalla kerralla arsenaalia on kuin hippohiihtomitalia ähtärinrantalaisen palkintokaapissa!