Jotain hiukka elämää suurempaa...

Elämässä pitää olla haasteita. Jokainen meistä tarvitsee oman Mount Everestin jolle kivuta lippaskengät jalassa ja jonka laelle voi Ähtärin lipun iskeä tuulessa hulmuamaan. Itse koin tänään oman Everestini ja minulta loppuivat voimat kesken jo puolimatkassa. On tässä ruokia rakastavan elämän varrella tullut noita hampurilaisia syötyä jos jonkinlaista ja jättihampurilaisia sitäkin enemmän. Olen harhaoppisesti kuvitellut, että Mempparin Empire State Burger on oikea jättihampurilainen jonka peittoamiseen tarvitaan Kiksan pohjaton Ähtärinrantalainen vatsalaukku ja sen säälimätön sulatuskoneisto. Tämä päivä todisti tämän luulon vääräksi kun poikkesin Jyväskylän Foodissa hakemassa jotain pientä iltanaposteltavaa. Otin take awayna paikallisen jättihampurilaisen ja siitä alkoi gastronominen Via Dolorosa kohti ylensyönnin katumuksen upottavia hetteiköitä. Hampurilainen oli värkätty jumalattoman limpun väliin, johon oli tahkonkiven kokosen piffin lisäksi isketty salaatit, kastikkeet, juustot ja varmaan paketillinen pekonia. Kuin ihmisen pienuuden korostamiseksi tämän lihaisan leipävuoren edessä, oli mukaan töpätty vielä pikkuruinen annos ranskalaisia pottuja. Tai en minä tiedä oliko se pieni annos, mutta sen pumpurilaisen vieressä se oli mitätön kuin omatunnon osuus kunnallispoliitikon sielunmaisemassa... Annoksen kokonaispaino oli 1,2 kg josta hampurilaisen osuus on varmaan 1,13 kg... Yleensä voidaan todeta, että määrä korvaa laadun, mutta tässä tapauksessa myös laatu oli kohdallaan! Ruoka oli oikeen maukkaan makuista ja tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kyseinen ravintola valmistaa ruokansa mahdollisimman pitkälle itse, joten eineshötöt ei päässyt tätä pilaamaan. Vaikka sapuska oli oivallista kuin kadulta löydetty viisimarkkainen, en voi olla ihmettelemättä kanssatallaajiamme, jotka tämän ihan oikeesti syövät kerralla!! Kuinka paljon te itseänne vihaatte vai jatkuuko teillä mahalaukku liikavarpaisiin saakka? Saahan ton syömällä valokuvansa johonki ravintelin galleriaan, mutta silti!!
Aika-ajoin tulee tilanne jolloin Vaaleanpunaisen Sian pitää suositella jotain ruokapaikkaa ja tässä meillä on sellainen paikka...molemmat peukut pystyyn. Jos tuutte Jyväskylässä käymään, niin unohtakaa naurettavat rallikilpailut ja tulkaa hampurilaiselle...siinä on sentään jotain nähtävää! Haluan myös mainita, että tämä teksti toimii haasteena Kiksalle. Miehelle, jonka varsi on kuin päivänkakkaralla, mutta jonka vatsapuoleen ruokaa mahtuu enemmän kuin Anelman kaupan kylmäkomeroon.