Näin maaliskuun lopulla, kun koirankakat alkavat pilkistämään lumihunnun alta ja allergikot alkavat kaivamaan silmätippoja esiin, on mukava suunnata ajatukset kohti tulevaa kesää ja rikkaita kalavesiä. Kaiken tämän odottamisen keskellä muistoihin tuli viime kesän ruokailtamat ja notkuvat eväskorit.
Erityisellä lämmöllä muistelen poikain kanssa valmistettuja laiskanmiehen affenkukkoja. Ähtärin kalavedet oikein tungeksivat pientä affenta, jotka innosta kirkuen odottavat päästäkseen possunlihan tovereiksi ruislimpun hellään huomaan. Monena iltana soppatrio vaihtoi lakerikengät kumisaappaisiin ja lähti saunarantaan armaita keittokaloja saalistamaan. Kun Ahti oli meille pöytänsä antimia suonut reilunkokoisen kulhollisen, nylettiin kalat ja läpättiin suolat kylkeen, koverrettiin ruislimppu, vuorattiin se pekonisiivuilla, täytettiin affenilla ja possunpalasilla, päällystettiin koko komeus leivinpaperilla ja foliolla ja töpättiin uuniin. Mitä pisempään uunissa niin sen parempaa. Tätä herkkuva kannattaa pitkä talvi ototella, ja kohtahan sitä taas saapi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti