Juustoinen konjamiini-luumu-nauta

Lukuisien vastoinkäymisten siivittämänä on helppo turvautua syömiseen. Toisin sanoen virkistävä äveriäämmän luokan kylpylämatkailu jäi väliin, mutta onneksi vps tuli hätiin.

Fiusarin kanssa eksyimme paikalliseen Nallen-kauppaan heräteostoksille. Mitään tarkkaa sapluuna ei evästämisen suhteen ollut laadittu. Hyllyjen välejä sahatessa kaiken näköistä juuttui ostoskoriin.

Liha-altaan kohdalla naudanpaistilla oli kyllä sellanen ilme, ku entisellä likalla latotansseissa, että pakkohan se oli mukaan ottaa. Fiusarin kanssa ihmeteltiin paistia korissa ja entistä likkaakin tarkemmin aateltuna, tuli jostain syystä luumut mieleen... wtf? No, konjamiinillähän se unohtuu, eli sitä sekaan. Ja kas, pääruokalaji kokosi ikäänkuin itse itsensä. Nauta levyksi, vähän nuijaa perään, konjakkiluumut, mausteet,...jne,jne ja lopuksi rullalle. Varuulta töpättiin Olympia-juustoo sekaan, ettei jää harmittamaan. Komeus uuniin sipulien ja hunajan kera.

Lisukkeena paistettua siitakesieni-punasipuli sotku + vokattu sokeriherne. Laitettiin siihen vielä Lindin kaupasta hankittuja etikka chipsejäkin. Punainen pesto antoi pikantin sävytyksen, vaikka eihän se roletaarin nälkää vie... kuten on monasti todettu.


Menu:

• naudanpaistirulla hunaja-sipulilla. Rullan sisältö:
  
• Olympia-juusto
  
• luumu
• vsop-konjamiini
• erinäisiä maustehia(mp,basillika)
  
• Siitakesieni höystö kuulotetulla punasipulilla
  
• sokeriherne-vok
• punainen pesto
• suola-etikka chips
  

Jälkimenu:

• ekspresso-kahveeta
• rommikuula jäätelöä vadelmaliköörillä
• paksuhko sikari
  

Minkä meni tekemään...!

Kuukausi tolkulla yrittänyt vaivihkaa ostella tarvikkeita asianosaiseen evääseen, mutta aina viimeistään omena hyllyllä omatunto on kampittanut ja huutanu suoraa huutoa "S**##nan hullu!"

Tämä hiilaripommi nyt ei paljon esittelyitä kaipaa. Ajatuksena oli korvata kaneli chilillä. Vakio

riisipuuro pohjautuu PUNASEEN maitoon, joka höystetään vanilijalla(tuoreella tietenkin). Kiisseliin muutama omppo, chili-palko, sokuria, ym.. pakkohan puuron päälle oli töpätä aavistus kaneliakin.

Sapatin ehtoollinen:

- vaniljainen riisipuuro

- chili-omenakiisseli

- 10 kpl ave mariaa(omantunnon tuskiin)

Lopputulos oli aikas hyvänoloinen. Suolaisen, vaniljaisen, makean ja poltteen sekasikiö. Toisin sanoen: makeaa ja kielen päälle hiipii salakavala pehmeähkö polte... Suositus lämpötilat: puuro jäähtyneenä, soppa lämpösen ja kuuman puolivälistä.

Kyllä hiilareistakin hyvää saa, mikäli tohtii tehdä...

Pyhäillan eväkset

Pimeä marraskuun sunnuntai on mitä oivallisin päivä tarttua siihen talon parempaan soppakauhaan ja laitella pikkusen pötyä pöytään. Pikkuhiljaa lähestyvän joulun kunniaksi nappasin pakkasesta poro-Petterin etuselkää ja vuolin siitä lastusia käristystä varten. Poronkäristyshän on ruokana yksinkertainen kuin amerikkalainen pintaliitopoppari, mutta voi veljet ja naapurin mummon tukisukat kun se onkin sitten hyvää! En sotkenut poron joukkoon pekonia, joten rasvanantajan tärkeää roolia hoiti jälleen kerran rakas ystäväni ja sielunkumppanini Voikilo. Kärystin lihat ja sipulit, joukkoon hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Pannulla tirisevän herkun nesteytyksetä huolehdittiin kaatamalla vajaa puoli purkillista olutta ja desin verran vettä joukkoon. Annoin hautua kannen alla tunnin verran ja välillä kävin töppäsemässä olutta tai vettä joukkoon, ettei ruoka pääse kuivahtamaan.

Käristyshän vaatii toki seurakseen muutakin kuin kauniita sanoja joten lisukkeen virkaa toimitti lanttu-porkkanamuusi ja uunissa kypsennetyt palsternakkakuutiot. Muusi tehtiin kaikkia perinteitä kunnioittaen kermaa ja voita säästämättä ja sillälaillahan sitä ei voi pilata edes huonosti harjoiteltu tiernapoikaesitys.
Palsternakkaan napattiin joukkoon öljyä, hunajaa, suolaa ja lipstikkaa. Kuutiot uuniin ja voipa sanoa, että siitä ei uunijuurekset parane vaikka pantas riisipuuroa ja kettukarkkeja päälle!
Pikkusen vielä puolukkasurvosta ja rosollia kylykeen väriä antamaan ja ei kun virsiluukkua kohden!

Kyllähän tämä ateria roletaarin nälän vei hetkeksi, mutta iltasellahan se TVstä tuttu pikku nälkä tuli taas ovelle koputtelemaan. Toisin kuin tvssä, meillä ei danonet tai activiat härnää tuota maksavaivaisen maissinjyvän näköistä vierasta. Iltapalaksi tuli leivottua karppisämpylöitä juustosta, kanamunasta ja mantelijauhosta. Joukkoon vielä pikkusen psylliumia ja fibrexiä niin johan toimii. Ongelmana sämpylöissä on tupannut olemaan se että ne lässähtää kuin juhlatunnelma yhteislaulun alkaessa, mutta riittävästi kun laittaa leivinjauhetta joukkoon niin sillä nousee vaikka hevonen suosta. Sämpylöiden väliin tuoresjuustoa, kinkkua ja rehuja. Lautasen reunalle uunikuumat savuhovin "Hovinarri" ja "Tuska" makkarat, savuchilipaprika- ja Bergkäsejuustoa, pikkusen kurkkusalaattia ja dijon-sinappia niin voi voi... Kyllä siinä pikkunälkä otti hattunsa ja keppinsä ja lähti etsimään kortteeria, josta löytys näitä mukajugurttien popsijoita... Pitää vielä mainita, että tuo Tuska-makkara alkaa olla jo sitä luokkaa, että sitä kehtaa jo maustemakkaraksi sanoa. Suunpolttotuntumaa on varmaan suurelle osalle kansasta enemmän kuin tarpeeksi. Kokonaiset pippurit makkaran sisällä on myös miellyttävä yllätys.

Näin sitä tuli taas yksi päivä syötyä ja tyytyväinen vain voipi olla...

Hirvikikkareita

Hirvi se on tuolla liikenteessä kaikkien kaveri, mutta lautasella siitä sydänystävän vasta saakin. Poikamiesillan ratoksi ajattelin selättää nälkäni ja pyöräyttää jotain pientä särvintä tuosta metsiemme Chuck Norrisista. Otin pakkasesta paketillisen hirveksen jauhelihaa ja ja tutkailin sitä kuin Hamlet herra Yorick -paran pääkalloa ja koitin pähkäillä, että ollako vai eikö olla moisesta muussatusta lihasta ruuvaksi.
Tosiasiahan on, että tämän lempeäkatseisen sorkkaeläimen liha on kuivaa kuin shakki-pelin opaskirja, joten rehellistä läskiähän sen kanssa pitäs joka tapauksessa laittaa. Päätimpä sitten tehdä ihan yksinkertaisesti hirvenlihapätkylöitä, jotka saivat pekonista palttoon ympärilleen.
Maustamista tuumasin jonninverran ja alkuun ajattelin tehdä jotain joutavanpäiväistä mexico-fiesta-caramba-tsa-tsa-tsaa-juttua, mutta pienen ja synkän yksinpuhelun tuloksena tulin järkiini ja kunnioitin hirvieläimen maukasta muistoa ihan perinteisillä yrttihöppeillä. Taikinaan kärsväytin runsainmitoin sipulia, pari kynttä valkoista sipulia ja heitimpä joukkoon vielä muutaman murskatun katajanmarjankin. Sipulimössöt lihan joukkoon ja joukkoon suolaa, timjamia, rosmariinia, lipstikkaa, salviaa jne jne ja sekotellaan. Sen verran meinas olla taikina kostean puoleista, että piti nakata hiukkasen fibrexiä joukkoon, ettei pullataikinasta tule lättytaikinaa.
Taikinasta muotoilin ruuansulatusjärjestelmän lopputuotteen näköisiä kikkareita ja tutustutin ne kuumaan pannuun ja voikiloon. Ruskistin pinnan nopeasti ja töppäsin joukkoon vielä lorauksen viskiä tuomaan ryhtiä sapuskaan. Valurautapohjaisen pikasolariumin jälkeen kääkylät pyöräytettiin pekoniin ja törpättiin uuniin. Kääröt lojuivat miedossa lämmössä pitkään ja kävin välillä valelemassa pekonista irronnutta rasvaa pötköjen päälle.
Täytyypi sanoa, että kyllä tällä sapuskalla kelpas taas poikamiesilta kruunata!

5min pikamuikut

Lihoja lähin kattelemaan paikallisesta Nallenkaupasta, mutta muikut kourassa palajan... ei silti, käytöstä poistettuja ja sopuhintaan! Töistä palautumisen ja iltapäiväunosten välillä on pakostikkin nälän mentävä rako. nopeasti tuumasta toimeen, ettei kyykkää ennen unosia.

Simppeli pikkumenyy:

• voissa paistettuja muikkuja
• mallasviinietikassa ja voissa kuullotettua sipulia ja ananasta
• joghurtti-oliivi-kastike ryhditettynä sitruuna- ja mustapippurilla
• paprikaa
• jälkiruokana unoset

Jukurttikastike oli kyllä hyvää pataa muikun kanssa. ei voi puhua edes samana päivänä erään ähtärinrantalaisen kammoamasta curry-sotkusta... ei ilkee moittia sipuli-ananastakaan ;) Pitäisi enemmän töpätä mallasviinietikkaa eväisiin, jää turhan harvoin käyttäväksi.

Hiilarikammoisen spyttispannu

Pelko...mikä ihana tekosyy...Nykymaailma osaa sitten olla ärsyttävä paikka! Kaikkea pitää pelätä terroristeista keskustapolitikkoihin ja siitä välimaastosta. Myös herkuttelijan mieltä pelko pistelee kuin katajanneulanen kumisaappaan varressa. Pelkoa herättää kevyttuotteet, valmispitsat ja varsinkin ilkeät sarvipäiset hiilihydraatit! Vaikka itselleni hiilarit eivät olekaan yhtä luotaantyötävä ajatus kuin esimerkiksi Steven Seagal Uuno Turhapurona, pyrin tietoisesti niitä hiukkasen aina välttelemään ja vähentämään.

Taannoin tein vähähytraattista pyttipannua ja sen jälkeen saikin taas onkia kieltä ohutsuolesta saakka, koska eihän sen parempaa spydäriä saa pottuja käyttämällä mitenkään! Tänään menin tästä jumalattarien krapulaherkusta puhumaan, niin hetihän sitä teki taas mieli, joten ei muutako kaupan kautta köökkiin...

Tuhannen harvapäänä menin kuitenkin unohtamaan yhden onnistuneen pannun avaimista, eli pekonikuutiot, mutta onneksi on tiirikka takataskussa eli aurainen juusto.
Lantut, porkkanat, mustajuuret ja sipulit höyrytykseen ja siitä paistinpannulle, jossa niitä odotteleekin jo ystävykset Voikilo ja Makkarat (tällä kertaa bratukka ja chorizo). Näiden pääraaka-aineiden tutustuessa toisiinsa töpätään joukkoon reilut puoli lootaa koskenlaskijaa (paprika ainakin toimii kuin lakerikenkä lavatansseissa) ja reippaasti auraa. Kun juustot on alkanut sulaa lyödään joukkoon pari-kolme ruokalusikallista sinappia ja purkki kermaa. Enää suolat ja mustat pippurit perään ja hetken haudutus, niin jumantsuubelis kun pitää olla herkkua!
Lautasen raunallehan sopii toki paistetut kananmunukat ja maustekurkkukuutiot, mutta ne on brassailua jota joko harrastaa tai sitten ei. Tätä kirjottaessani tuli mieleen, että seuraavalla kerralla vois koittaa napata joukkoon hiukka kapriksia...ne vois pelata.

Syysilmojen satoa

Taas se on suvivirsi vaihtunut syksyn säveleen ja elämä palailee arjen harmaille metsämaille...Hyvä näin! Alkusyksyyn kuuluu kahdet ruokamarkkinat, joita tämä porsas odottaa kuin mammanpoika mannapuuroa ja rusinasoppaa. Alkuun kävimme Flanin ja Kiksan kanssa tarkastamassa Kauhajoen ruokamessut ja paria viikkoa myöhemmin Jyväskylään hiipi ween maan wiljaa markkinat.
Joku suomalainen pumppu on laulanut "älä koskaan ikinä muutu", ja sitä veisua markkinoiden järjestäjät ovat autoratioistaan soittanut koko matkan Peränteeltä Kuusamoon! Molemmat tapahtumat olivat täysiä kopioita edellisvuodesta. Liekö edes näytteilleasettajien alkkarit vaihtunut, sitä en arvannut katsoa. Tokihan suomalaisessa mentaliteetissa muutos on samanmoinen synti kuin punaviini sillivoileivän seurana, mutta vois niitä valkosipuleja edes lilluttaa jossain muussa ko siinä väinämöisen aikaisessa chililiemessä!

Kinkereistä on siis turha kirjoittaa mitään, sillä tämän vuoden tilaisuuksien arviot voitte lukea edellisvuoden edesottamuksista. Muutamia pikku yksityiskohtia kuitenkin jäi mielenpäälle:

-Kauhajoen muikkupisteessä elettiin etnistä murrosikää vaihtamalla valkosipulimajoneesi currymajoneesiin. Varsinkin Kiksa oli tästä vaihdosta niin mielissään, ettei meinannu muikku ropposessa pysyä.
- Ilmajoen osuusmeijeri oli tuonut messuille uutuus-juustojaan, jotka maistuivat messukarjalle kuin markan lenkki laihialaisille. Mustapippuri-kermajuusto ja maustevoi saivat melkein suolaisen kyyneleen vierähtämään juustoporsaan poskelle...Jatkakaa valitsemallanne tiellä, koska se tie vie onneen ja autuuteen!

- Erään sian ilme ei meinannu naamataulussa pysyä ko sai vihdoin ja viimein ostettua niitä himottuja ammumällin tohveita ja vielä kolme nyssykkää.

- Lapista tulleet hiippalakit maistattivat vapaan maailman parasta poron maksaa. Ruuanlaittotaito näillä poronpurijoilla on hallussa, mutta kaupan päälle ne ymmärtää yhtä paljon kuin rotta kangaspuista, koska ei ne sitä herkkua myyny...maistattivat vain.

- Jyväskylän markkinoilta ei valitettavasti jäänyt mieleen kuin kamalimmat muikut mitä ihmismieli muistaa ilman kirjoitettua historiaa. Kyltissä mainostettiin voissa paistettuja muikkuja, mutta todellisuudessa paistoon oli käytetty helsingin hyvällä kraanavedellä jatkettua pirkan rypsiöljyä jos sitäkään. Harvemmin sitä on tarvinnu melkeen täyttä muikkulooraa nakata roskasäkkiin, mutta ny maku ei antanut vaihtoehtoja.

Näyttää raakasti siltä, että ensi vuonna ei näitä tapahtumia tarvitse mennä katsomaan. On siis aika kääntää pieksujen kärjet kohti uusia pöperöpeijaisia ja katsoa mitä ne tuovat tullessaan...

Kukkoillaan ny silti....

Juuri kun pääsin edellisessä kirjoituksessani mölläämään kalakukon niin rahvaantavallisena ruokana, ettei sille pidä edes kirjoitusta suoda, niin silti täältä sitä taas tullaan!
Kiksan kanssa käytiin taas saunarannassa affenten kesäjuhlia häiritsemässä eikä saaliista ollut puutetta. Kalaa olisi tullut kuin leipää helppoheikin nisupussiin, mutta välkkyinä kavereina tuumasimme, että kolmisenkymmentä veijaria saisi riittää.
Nylkemisen ja suolaamisen jälkeen aloin tekemään taikinaa ruvis- ja vehnäjauhosta. Herranjuukeli kun sitä taikinaa sitten tulikin! Pelkällä tähteelle jääneellä taikinalla olisi pyöräyttänyt limput vielä puolelle Islantia! Kukolle tulikin sitten kokoa kuin pohjalaiselle myllynkivelle, joten samantien huomattiin, että tässä kukossa ei näillä affenilla ole kalaa kuin nimessä. Jollain se häpeä pitää kuitenkin verhota, joten tässä kohtaa parrasvaloihin astui tuotantoeläimistä sympaattiisin, eli Sika (Sus domesticus), jonka lihasvarantoja hyödynnettiin, jotta taikinakuoren alle saatiin muutakin kuin lämpimiä ajatuksia. Läskiä lihoja ja pekonia iskettiinkin sitten vähien kalojen päälle kuin marmelaatia lukkarin joulutorttuun, jotta tästä eväksestä lähtisi sentään nälkä.Loppuviimein kun komeus palasi uunista ihmisten ilmoille, riemulla ei ollut rajoituksia. Voiko leipäsestä, johon on kulutettu sikalallinen läskiä, tulla huono? Ei tosiaan! Suolaa olisi ehä saanut olla ähtärinrannan malliin mutta muuten tällä jaksaa taas uusia seikkailuja kohti.

Kalaa klasipurkissa

Vaaleanpunaisen sian päivittäminen on jäänyt pikkuserkkupuolen asemaan näin suviauringon lämmittäessä kesäraitin tallaajan rimppakinttuja. Tämä ei silti tarkoita sitä, että nälässä oltais oltu! Päinvastoin vatsat on ollu pulleina kuin rengin posket parttenkoliaasissa. Evästä on survottu suolenmutkaan niin, että mahalaukusta on muodostunu matkalaukku. Pyrin keräämään kesän kohokohtia tänne kunhan syksy taas tärvelee kesän riemut kuin naapurin vankka poika juuri rakennetun hiekkalinnan.

Yhden kalajutun voisi silti satuilla. Poikain kanssa käytiin jälleen saunarannan Ahtia morjenstamassa ja vetten herrahan olikin hövelillä päällä! Pikkukalaa tuli niin, että muovikassin sangat venyivät ja näistä vesien antimista piti taas eväkästä evästä värkätä. Perinteinen ahvenkukko alkaa olla jo nähty niin monta kertaa, että siitä ei riitä jutunaihetta edes sukukokouksen hiljaisiin tuokioihin. Talven tuiskuissa jo tuumailtiin, että tuliskohan kalan umpioimisesta muuta kuin purkillinen eloperäistä ongelmajätettä ja pahanmielen pala kurkkuun. Sehän selvis kokeilemalla...

Aluksi affenet nylettiin ja särjet perattiin umpioimista varten. Mausteliemeen töpättiin tomaattia, öljyä, yrttejä, tippanen chilikastiketta, sipulia, pätkä tankoparsaa ja paprikaa. Sitten vaan kalakunnan kunniavieraat mausteiden kanssa tuttavuutta tekemään ja kypsyttelemään.
Kaksi purkkia tehtiin ahventa ja yksi särkeä.
Kaksi purkkia saivat kypsytellä itseään uunin miedossa lämmössä ja yksi pöttönen otti kylpyä kiehuvassa vedessä. Umpioiminen onnistu pääosin mainiosti, paitsi särkipurkin osalta, joka valskasi kuin ajan uuvuttama rakko. Maku on silti tärkein ja sitähän riitti! Piimän, ruisleivän ja punasen voin kanssa nautittuna ei voisi parempaa lounasta edes toivoa ja se on hyvä se!

Aurinko kun aloitti retken

Toukokuun auringon käristäessä talven näivettämiä pohjosen piruparkoja iski Muuramen suunnalla taas vallan sielunsyrjää raastava nälkä. Ähtärin lapatossut käänsivät virsujensa käret kohti Keskistä-Suomea ja päättivät tulla juhlistamaan alkavaa suvea vanhanajan syömäilyjen merkeissä.

Säät helli evästäjiä kuin entinen mies naapurinflikan tyynyliinaa ja evästä nousi tiskiin kuin murrenkikkaresta keväthangen alta. Illan teemaa voisi kuvailla mukavan kesäiseksi ja herkulliseksi kattaukseksi jos jonkinlaista luojan luomaa körriäistä.Menu:

Alkuun
- Taskulämmin kurkkukeitto
- Lohicarpaccio

Pääksi
- Grillattua pippurinautaa parmesanjuustomajoneesilla
- Seesamöljyssä hätäsesti pyöräytetyt sipulit, valkosipulit ja paprikat
- Maissia
- Makkaroita

Jäleksi
- Päärynää, kaki-hedelmää, karamellisoituja taateleita
- Paseerattu passionhedelmä-hunaja-konjakki-kermakastike

Kevätauringon kiepsautettua syrjälleen, jatkoivat entiset ja nykyiset Ähtärin kellosilmät iltansa istumista ja vanhoja joutavuuksia kerraten sen sadannen kerran.

Seuraavana päivänä olikin juhlaan aihetta kun Kiksa ja Flanagan tarjosivat Muuramen pariskunnalle 1-vuotis hääpäivän juhlalounaan! Ai ai...kyllä ne jätkät tietää mikä saa ihmisen makunystyrät innostumaan kuin lukkarinrouvan runoillassa. Juhlapöytään katettiin useampia litroja kirnupiimää ja rehellistä hampparinväärää... ja ai että kun olikin eväs siinä paikallaan ja maku justiisa niinkö pitää! Juhlan kunniaksi laulettiin luonnollisesti "kodin kynttilät" ja kuunneltiin zorbakset, kuten tällaisen tilaisuuden henkeen eittämättä kuuluu.
Viikonlopun vakavammasta ja tieteellisemmästä osuudesta vastasi Kiksa, joka suolan kotimaisena sanansaattajana toimitti suola-makutestin viiden suolan kesken. Mutta tuomari turmio kertokoon itse siitä lisää.

Käristettä keväänkorvalla

Huhtikuisessa illassa otettiin itikan käristeiltä ja hookoon sinervältä luulot pois ja usutettiin bulkkimakkarat aitan alle häpeämään, kun vaaleanpunaiset sikainfluenssat iskivät kamaralla täytetyt suolet uunin lämpöön ja alkoivat improvisoimaan kuningas Makkaran kustannuksella. Pelkkä uunimakkarahan houkuttelee yhtä paljon kuin näkkileivänmurunen kalsareissa , joten jotakin täytteenvääräähän sinne oli laitettava. Hra. Flanagan sai kunnian hoitaa makkarapuolen ja hienostihan tämä Törön pöllövaari hommansa hoitikin. Pöytään kun kumottiin jos jonkinlaista Suomalaisen lihajalostustaidon opinnäytetyötä.

Täytepuolellahan repertuaari oli laaja kuin amerikkalainen ahteri . Makkaran väliin tiensä löyti tomaatti + punasipuli, vihreä pesto + mozzarella, Salamirouhe + aura. Näiden lisäksi tietenkin Kiksan rouheella kouralla grillattua karsinogeenimakkuria, jotteívät perusasiat pääsisi unohtumaan. Jotta ei saatais näpertelijöiden mainetta niskavilloihimme, piti myös vääntää vähän pseudo-kurmeeta pöytään, eli töppäsimme pekonipedille jalapenoa, erilaisia makkaroita, mustaleima emmentalia ja vuohenjuustoa ja koko komeus käärittiin kupille ja sitten uuniin ihmettelemään...

Fiusarin huomattavasti parempi puolisko toi espanjasta tuliaisiksi äärimmäisen herkullista ilmakuivattua kinkkua ja kunnon Espanjanpoijan chorizoa joten kääräsimme kinkun sisään chorizonpätkää, juustoa, valkoista sipulia ja päälle töpsäys mustapippuria. Makkara-ateria ilman rehujahan kuulostaisi vähintäinkin irvokkaalta, joten salaatin arvokasta virkaa hoiti aina yhtä hyvä Rasilaisen hapankaali.

Kun karitsa yrtteihin kääriyty...

Pääsiäisen aikaan olikin aktiviteettia sen verran runsainmitoin, että siinä sivussa alkoi pakostikin vähän nälättämään. Maalta kun on, niin piti käydä Helssingin yöelämääkin ihmettelemässä oikein pariin otteeseen. Ameriikan ihmeet olivat kerääntyneet joukolla Messukeskukseen ja niitä piti käydä renkaisiin potkimassa......

Pyhäaamun sarastaessa aloin kahtelemaan aineksia täytekakkua varten. Ei muutan R:n kauppaan hakemaan jauhoja, koska TM:n kaapista löytyneet vehnäjauhot olivat olleet hyviä silloin kun Kekkonen oli vielä vallassa. Kakku saatiinkin valmiiksi ihan aikataulussa. Suurkaupungin lähiöstä siirryimme Vuosaareen kummitytön residenssiin pääruuan kimppuun. Talon emäntä olikin selättänyt karitsan jo valmiiksi, joten sitä tarvitsi enää viillellä nuijia(siis katritsaa). Levyille töpätiin parman kinkkua, parmesaania ja tuoreita yrittejä väliin -> rullalle, narulla kiinni, suola ja mustapippuri huntu. Veikkaan, ettei karitsalla ole ikinä ollut näin mukavaa! Rullia käytettiin panulla, jonka jälkeen uuniin 20 minuutiksi. Yläkerran Kotkala-Hammaslärvänen tamppas aika raakasti...

Menyy:

• Karitsarullia(sisälmys: parmesaania, yrttejä, parman-kinkkua)
• Kroketteja perunasta ja voista
• kermainen punaviinikastike
• artisokka-feta salaatti
• marjaisa jäädyke mansikka-lime höysteellä
  
• kahvinen juustokakku
• sitruunainen täytekakku
• kahvetta
  

Italiaa

Mamma mia ja muut sukulaisakat! Siinä ei paljon lähipizzerian rasvaista Mariota tarvita kun ähtäriin tuodaan pätkä Italiaa! Riittää kun vanhat kunnon katovuosien Beatlesit, eli vaaleanpunaiset siat survovat sorkkansa tiramisutaikinaan ja paljastavat mistä siinä italian keittiössä olikaan ihan oikeasti kyse.
Flanagan tuumasi, että maaliskuun ratoksi voitaisiin haukata jotain ihan pientä italian makuista ja sehän vain sopi kuin sinappitahra opettajarouvan leninginliepeeseen. Siinähän sitä sitten Keskis-Topin kaupassa tuumailtiin sopivaa näläntappoasetta illaksi.

Pizzaahan tehtiin jo viime vuoden puolella, joten se oli poissuljettu vaihtoehto. Hetken tuumailun tuloksena sopiva menyy saatiin sovittua ja työt jaettua, joten ei muuta kuin korit kouraan ja ostoksille. On se vaan kumma, että helpommin löytää rehellisen Venäläisen autokauppiaan, kuin kunnollisia aurinkokuivattuja tomaatteja Keskisen ruokapuodista! Mutta niinhän se on, että etsivä löytää vaikka kasinon Hakojärveltä, joten ahkera ruuanrustaus voitiin aloittaa.

Pidot järjestettiin taas Hakatalojen Penthousessa, johon iltaa tuli viettämään myös muut Cinco Coronasin hallituksen armoitetut herrasmiehet. Eräskin tuli paikalle kuolemantaudista kärsivänä, mutta kyllä se herkullinen sapuska tappaa vaikka sikaflunssarokotetut satiaiset, tavallisesta lentsusta puhumattakaan.

Zoisen ja Flanin häärättyä alku- ja pääruuan kimpussa, Kiksa pyöritti tiramisutaikinaa, kuin ähtäriläinen vanhapoika osuuskaupan myyjää mustikkavuoren lavalla. Kaikin puolin ruuvat onnistuivat ja näillä eväillä malttaa taas jäädä odottelemaan pääsiäisen notkuvia pasha- ja mämmipöytiä.

Menyy:

Aluksi:
- Mozzarellaa, oliivia, kirsikkatomaattia ja tuoretta basilikaa mustekalarenkaiden toveriksi

Puheenaiheeksi:
- Yrteillä maustettua possua possulla aurinkokuivatulla tomaattiyllärillä
- Ruusukaali-pekoni-cashewpähkinä-sipulihöyste
- Paistettu tankoparsa ja voi-pestokastike

Lopuksi:
- Tiramisu ja kaffe

Sapuskata talven sydännä

Talven peikko heiluttelee häntäänsä ja pyrkii jähmettämään gastronomisen ilottelun koko Härmän maalta jäisen ikeensä alle. Muuramen Mannerheim käy kuitenkin soppakauha tanassa pakkaspirua torjumaan ja iskee lieden kuumaksi ja paistit pataan! Tämän kerran soppatykitykset johtuivat wanhan wäen vierailusta Muurameen katsomaan pärjääkö se Ähtärin untuvikko vielä omilla siivillään. Kotonahan on jo opetettu, että pitkämatkalaisille pitää aina olla ruoka valmiina kun tulee käymään ja varsinkin näille seniorikansalaisille, joiden eväsleivät on syöty jo Myllymäellä. Jotain maistuvaistahan oli siis loihdittava. Jotain puolikovaa umpeloista parempaa, mutta silti riittävän arkista. Tuumailun tuloksena menyystä muodostui seuraavanlainen:

• Tummassa oluessa haudutettu naudan paisti
• Savulammasta
• Hirven kieltä
• Valkosipulipottuset
• Yrttijuurekset
• Jälkiruuvaksi kaffia ja juustokakkua

Naudan paisti sai loikoskella oluessa, sipulissa, valkosipulissa ja muissa mausteissa vajaan vuorokauden, jonka jälkeen oli aika ottaa tuntumaa Herra Pannuun ja sen rusketusta tekevään voimaan. Tämän jälkeen kaveri uuniin ja lämpiämään. Parikymmentä minuuttia liian pitkään oli paisti uunissa, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa. Hirven vasan kieli pötpötteli pippuri-sipuli-valkosipuli-sinapinsiemen-laakerinlehti-persilja-lipstikka-liemessä rapiat kolmisen tuntia ja sitten vaan viipaleiksi ja ruisrievän päälle.

Ruoka maistui näille geriatrian mannekiineille kuin kamfertipat pulmupalan päällä ja vatsat tuli täyteen. Nyt voi äit'muorikin nukkua yönsä rauhassa, kun tietää ettei siellä ainakaan nälkään kuolla.

vps-pullaa ja medaljonkeja

Tällä kertaa linjasta poiketen valmistettiin eväät vailla tulikiven katkua ja chilit jätettiin suosiolla taka-alalle. Perinteiseen tapaan Kiksa, aisaparina vieraileva tähti Molz, kruunasi aterian jälkieväällä.

Alkupalan raaka-aineena Jäämerestä nostettu merilohi. Paksunahkainen pirulainen, mutta kyllä siitä siivut sai medaljongin muotoon suostuteltua. Päälle töpättiin hunaja-sipulia. Lisäkkeenä parilassa käytettyjä kesäkurpitsan viipaleita, rukola pedillä ja pinjan siemeniä kylykeen. Kastikkeena Tilli-kermaviili-sitruunapippurisotku. Tämä lämmin alkupala kumottiin tuttuuntapaan väli-shamphakaljalla.

Vaikka ateriasta ei nälkä jäänytkään, niin ei silti voida puhua pääruuvasta vaan ehkä paremminkin välipalasta. VPS esittelee...

Vaaleanpunaisensian nimikkopullat!

Ouhan pojjat sano munakkalainen! Lihapullien suhteen joutuu olemaan hieman salaperäinen, ettei käy kuten entisen likan paholaisen kastikkeen googlessa - huonosti. Anyways pullasta löyty possua, nautaa, papurikko-reinoa, chiliä, rommi, juustua, pippureita, suoloja, yrittiä,...jne. ympyriäiset pyöräytettiin pannulla ja laitettiin kermaan hautumaan muutamaksi tuntia. Innokkaimmat kurkki vesikielellä kannen välistäpataan, niin kuin ähtärinrantalainen tuulihattujen teon kriittisimmässä vaiheessa uuniin... kermainen liemi syntyi, kermasta(älä!?!), sipuleista, paprikatuorejuustoa ja maustehia.

Kiksan via dolorosa - Sitruunapiirakka

Matka sinänsä alkoi jo jännittävästi. Zoisen kanssa käytiin Kiksa & Molz hakemasta, järven toiselta syrjältä, lyötiin syliin epämääräinen kannellinen keraaminen kulho. Pojat ilmoittivat, että "varo, siinä on nestettä". Siinä sitten sompailin kieli keskellä suuta takaisin sivilisaation pariin. täytyy sanoa, että kuoppien kohalla pelotti. Zoiseltakin tekstiä tulee varsin reippaasti, mutta nyt oltiin niin tuppisuuna.... Tämä palopuhe onkin hämäystä, koska ainut kuva joka piirakasta on sommiteltu uunin perälle. Kymppi vetoo niin tästäkin tulee haukut.

Itse sitruunapiirakka oli loistosuoritus! Tosin pojat olivat(omien sanojen mukaan) unohtaneet kylkiäisjäätelön kämpille. Sen se kieltämättä olisi tarvinnut, mutta syyttävä sormi ei sojotakkaan uunissa lojuvaan piiraaseen. Kiksan lapio pysähty het, kun leipäläpeen sattu. Happamia! sano ähtärinrantalainen sitruunapiiraista....

Ostereita kalliovuorilta ja paljon muuta

Laulussahan lauleskellaan, että kun reissumies lähtee maailmalle, niin laukkuun pakataan evääksi limppua ja piimätonkka. Kun Savolaisten vähäpoika lähtee kuluttamaan kiskoja niin kapsäkin pohjalle on käärästy pässin kruununjalokivet ja puolikas laitumellinen vessapaperimannekiinien kieliä. Takuulla herkullista sapuskaa, mutta eipä ole aiemmin tullut laitettua...Sehän tarkoittaa vaan sitä, että ennakkoluulot romukoppaan, kokkihattu kutreille ja pallit pataan.

Ruuanlaitto alkoi keittämällä kulkusille vahva yrttiliemi tuhannesta ja yhdestä tuoreesta yrtistä ja valkosipulista. Liemen tekeentyessä Manski kokkasi maistuvan thaikkukantaisen alkusalaatin katkaravuista ja muista luojan luomista öllimölliäisistä. Kun liemi oli makustunu ja salaatti syöntiä vaille valmis voitiin jatkaa navan alapuolella. Pässin ylpeydet yrttiliemeen kiehumaan noin vartiksi jonka jälkeen ne "kuorittiin", leikattiin siivuiksi, leivitettiin ja paistettiin voikilossa.

Herra Timonin kiveshammasta alkoi yllättäen kesken päivän kolottamaan, joten hän käänsi kurssinsa kohti Muuramen maisemia hakemaan apua tähän vaivaan. Keltinmäen Iivana Julma saapuikin juuri sopivasti keskelle kokkauksen kilinää ja pääsi työntouhuun saman tien.

Edellämainittujen sapuskojen lisäksi ruokapöytää pääsi notkuttamaan perinteiset valkosipulietanat, juurespyttipannu, viherpippurisoosi ja naudanliharullat joista Muuramen länkinäppi teki aivan liian paksuja. Jälkiruuaksi nautiskeltiin kuohuviinissä ja vanilijasokerissa marineeratut lakat ja mustikat sekä kermavaahtokruunu.

Ruuan päälle toimiteltiin kaikenmaailman ajatuksia ja pelailtiin Timonin mukanaan tuomaa Buzz-älykkövisailupeliä, jossa Zoise loisti kuin lyhtypylväs Ähtärinrannan pururadan pimeässä autiudessa.

Seuraavana päivänä kun vatsan entsyymit olivat työstäneet edellisillan herkut kropan rakennusaineiksi, aloitettiin kielikurssi. Kieliä keitettiin pippuri-valkoipuli-lipstikka-laakerinlehti-persiljaliemessä vajaa neljä tuntia. Kylpemisen jälkeen kielet nyljettiin, leikeltiin ja töpättiin uunivuokaan. Päälle keitinliemestä jalostettu soosi ja juustoraastetta. Uuniin gratinoitumaan ja sitten vain sapuskoimaan kera eilisestä jääneiden herkkujen.

Kohti uutta ja uljasta auringonkiertämää

Niin sitä on taas sitten saateltu vanha vuosi kohti lupsakampia laulumaita ja vuosi 2010 on otettu vastaan lausumalla tonnikaupalla katteettomia lupauksia. Kuten vaaleanpunaisen sian tyyliin kuuluu, suoritetaan vanhan vuoden kuoppajaispeijaiset itseään huomattavasti paremmassa seurassa ja pitopöytä punasempana ko kommunistin vappumarssi-anorakki.

Illan sapuskaan kuului sortimenttia enemmän kuin Laihialaiseen ruokaympyrään puolessa vuodessa joten päätettiin jakaa syömingit kahteen osaan: Saunan jälkeen syötiin pääruoka ja vuoden nyrjähtäessä nautiskeltiin Flanaganin fonduepadan neitsytmatkasta juustoisissa unelmissa. Tämän jälkeen makusteltiin toki vielä jälkiruuan lumoissa.

Tämä järjestely toimikin vallan mainiosti ja illalliskarja saikin varoa pingottuneita paidannappeja kahteen otteeseen saman illan aikana. Kiksa ja Jarvee päättivät pilata vielä makuaistinsa ja todennäköisesti suvunjatkamiskykynsä maistelemalla alkon glögiä joka maistui lähinnä kolme kuukautta sudenvatsassa käyneeltä tinneriltä, mutta pojat on poikia ja pohjanpojat vielä pöhölömpiä...

Menu:
- Barbeque-maustettu porsaanfile
- Tuoreissa yrteissä ja chilissä marinoidut lampaanribsit
- Liian kauan kypsytetty kebabliha
- Lihapullat
- Paistetut kuhafileet
- Valkosipulietanat
- Yrttilantut
- Rouva Oikarin valmistamat herkulliset Spelt-punajuurisalaatti, punakaalisaalaatti ja marinoidut herkkusienet
- Makaroni-tonnikalasalaatti

- Kolmen juuston fondue
- Juustotarjotin
- Leipälajitelma
- Hedelmälajitelma

- Mango-päärynä-tuorejuusto kääretorttu
- Kaffit ja samppakaljat

Nautintojen täyteistä vuotta 2010 kaikille lukijoille toivottelee Vaaleanpunainen sika!